Tämä päivä oli historiallinen päivä. Sanna alias Anne suostui kerrankin syömään muualla kuin Designin food courtissa kiinalaista ruokaa. Tässä maistissa on vegepöperöt ja hyvää oli, eli uudelleen huomenna?! 

Tässä lisää luokkakavereita. Kaukana taaimmaisena on ahdistelija-ystäväni Tai Wei, keskellä Stephanie ja edessä suloinen Suhaila eli Sue. Letkajenkka rulettaa.. 

Tänään treenattiin nyt niitä letkajenkan askelia koulun käytävillä. Kadun sitä päivää kun ilmoitin olevani vamis vetämään sen luokan edessä. Luokkakaverit on ihan hulluina siihen biisiin ja soittavat sitä repeatillä jatkuvasti. Tanssi on kuulema hullun hauska! Hyvä että tykkäävät, toivottavasti ei ole ainoa asia suomesta minkä muistavat. Tässä kuvassa minä ja luokkakaverini Stephanie. 

Nyt on sitten ostettu uusi kamera. Se minkä suunnittelin ostavani oli kuitenkin liian kallis, liian painava ja siten kömpelömpi kuljettaa vaikkakin ominaisuuksiltaan olisi ollut juuri se mitä halusin. Paljon huonommaksi ei jäänyt kuitenkaan kameran jonka lopulta ostin. Sonyn Cyber-Shot DSC-L1 on pieni ja näppärä kamera joka ei tarvitse kuin pienen akun ja vähän tilaa, mahtuu pienenpäänkin käsilaukkuun. Harmi että en ole päässyt testailemaan sitä tosi tilanteessa vielä, aika on kulunut lähinnä kotona, täältä ei kuvattavaa löydy. Testikuvat ovat kuitenkin osoittaneet, että kuvat on hyvin ja selkeitä.

Yhden toiveen sain siis toteutettua ja toivon että saan ikuistettua Singaporen sellaisena kuin minä koen sen, hyvässä ja huonossa. Ovessa lukee aamuja olevan vielä 25, eli aikaa ei ole älyttömästi tuhlattavaksi. Koulu alkaa olla onneksi pian käytynä, vielä pari tenttiä ja esitystä: letkajenkan vetäminen luokkakavereille ja harjoituskokoukseen osallistuminen. Älkää kysykö mitä se tarkoittaa, en jaksa selittää. Hermo on tiukilla noiden kouluasioiden kanssa, muutkin vaihtarit on jättäneet kursseja kesken. Täällä ei kukaan ymmärrä että todellakin olemme vaihtareita, joiden äidinkieli EI ole englanti, ja jotka EIVÄT ole liiketalouden ammattilaisia. Kommunikointi singaporelaisten kanssa on todettu jo moneen otteeseen turhaksi, koska viesti ei todellakaan mene perille, ja voimme halutessamme puhua ihan puutaheinää ja kukaan ei oikeastaan reagoi siihen mitenkään. Eli, odotamme kaikki innolla sitä hetkeä kun voimme toivottaa Temasek Polytechnicille pitkät ja saamme nauttia viimeisistä ausinkoisen hikisistä päivistä Singaporessa. Voi kuulostaa lapselliselta, mutta jos tietäisitte kaikki vastoinkäymiset ja oudot keskustelut niin opettajien kuin oppilaiden kanssa, itkisitte ilosta ettette ole olleet täällä opiskelemassa. Tahdon kuitenkin painottaa, että en kadu tänne lähtöä ja matkasta jää hyviäkin muistoja, mutta hyvät muistot eivät liity millään tavoin kouluun tai sen henkilökuntaan/opiskelijoihin.

Uni on taas alkanut maistumaan entiseen malliin, eikä nukkumisongelmia ole enää. Se on ollut suuri helpotus ja päivät tuntuvat taas elämisen arvoisilta eikä tarvitse kulkea ympäriinsä puolikuolleena muumiona. Aamulla jaksaa nousta aikaisemmin ylös ja ikävätkin asiat jaksaa ottaa vastaan vähän paremmin. Ainoa mikä huolettaa on ensi kesän työ/rahatilanne. Tienaamaan olisi kova hinku, sillä maailmalle on päästävä. Jos ei maailmalle niin omaan asuntoon ainakin. Kaikella kunnioituksella äiti, luonasi on ilo asua, mutta kun kerran maistaa itsenäistä elämää sitä haluaa imuroida oman asuntonsa silloin kun huvittaa ja laittaa oman ruokansa silloin kun huvittaa. Kotona on kuitenkin hyvä olla jonkun aikaa, kellään ei varmasti ole yhtä osuva huumorintaju kuin meidän perheen naisväellä. Voi sitä räkätyksen määrää kun pääsee äitin ja Tanjan kanssa höpöttämään Herukkaan keittiönpöydän ääreen. :) Niitä hetkiä on kyllä kovasti ikävä. Jospa Tanja kerkeisi paljon kyläilemään ja äiti uusilta harrastuksiltaan ja maailmanmatkailuiltaan istahtamaan taas keittiöön kahvin ja keksipaketin ääreen. Isä kävelee vain tuhahdellen ohi olohuoneeseen eikä ymmärrä, mikä hölmöissä jutuissamme on niin hauskaa. Onneksi on enää 25 yötä...

Hiukset kävin vihdoin leikkauttamassa, ja yli kymmenen senttiä niistä lähti pituutta. Tämän tein sen takia että hiukset todella olivat huonossa kunnossa. Nyt näyttää kuitenkin siltä että vielä ennen kotiinpaluuta pitäisi leikkauttaa vielä jonkun verran, hiuksen näyttää pesun jälkeen ihan lenita airiston pörrötukalta eikä todellakaan imartele. Uusi hius kuitenkin näyttää kasvavan nopeasti ja entistä vahvempana, joka on todella hyvä asia. Toivon kalliiden hoitoaineiden ja naamioiden tekevän tehtävänsä ja edes hiukan rauhoittavan vaurioitunutta hiusta ja kamalaa pörröisyyttä. Ehkä pian saatte nähdä kuvia uudesta tukastani. :)

Tänään satoi aamulla ensimmäisen kerran kunnolla vettä sitten tammikuun alun. Pensaspaloja todellakin on sammuteltu täällä tälle vuodelle jo 300 luokkaa, joten vesisade tuli todellakin hyvään saumaan. Taas ei tiedä milloin seuraavan kerran sataa, mutta tässäkin oli jo hetkeksi helpotusta. Ilma meni jo niin painostavaksi että vaikka vettä ei satanut, näytit siltä niin kuin olisit seissyt vesisateessa tuntitolkulla, hiki virtaa tässä painostavassa kuumuudessa uskomatonta tahtia. Suihkussa tulee käytyä melkeinpä kolme kertaa päivässä vain siksi, että iho on niin nihkeä ja hikinen. Ehkä Suomessa voin taas tuoksua hyvälle, täällä se ei ole hajuveden ja deodorantin läträyksestä huolimatta mahdollista. Tänään suunnitelmat altaalle menosta piti kuitenkin peruuttaa, ensimmäisen kerran tällä reissulla vesisateen takia. Illalla kuitenkin mennään elokuviin katsomaan Closer, Jude Lawn elokuva, jonka juonesta en oikeastaan muista mitään, mutta muistan että traileri oli ainakin kiinnostava. Sitä ei voi sade pilata, mennään joka tapauksessa.

Eilen oli taas pyykkipäivä ja raahasin varmaan kymmenen kiloa likaista paitaa ja hametta poikien kämpälle. Pyykkikone oli taas kovalla koetuksella mutta puhdasta tuli ja pitkästä aikaa vaatteet tuoksuu taas ihanan puhtaalle. Aah.. Varmaan paras tuoksu maailmassa, eikä haittaa vaikka pesuainetta lorahti hieman liikaa sillä se vain parantaa fiilistä. Tein koneen hyrskyttäessä pojille ja Sannalle ruokaa. Pojilla on käynyt niin hieno tuuri, että asunnossa on myös kaasuhella ja toimiva uuni, eli ruoanlaitto on mahdollista. Tortilloja syötiin illalliseksi, ja ruoanlaitto tuntui taivaaliselta vaikka se rajoittuikin kanan kypsentämiseen ja muhittamiseen paistinpannulla. Ikävä on niitä omia kokkailuhetkiä Puokkarilla. Silloin en sitä osannut arvostaa, vaikka tykkäsinkin kokeilla uusia juttuja silloin tällöin. Voisin tässä innostuksessa rueta vaikka kokiksi. Syöjät ainakin tykkäsivät ja kehuivat kovasti valmistamaani ruokaa, ja otin miellelläni kaikki kehut vastaan. :) Ei tarvi kyllä omata kovin kummoisia kokkaustaitoja että osaa valmistaa tortillatäytteet..

Täällä siis elämä jatkuu kotiinpääsyä odotellessa ja siinä pelossa että joudun jättämään puolet omaisuudesta tänne, sillä omaisuuteni painaa varmasti enemmän kuin sallitut 20kg. Naurettiin kaikki ihan silmät märkänä kun lehdestä löytyi paikallisen halpalentoyhtiö Valuairin mainos, jossa nainen istuu lentokoneessa koko omaisuus kerralla päällä, kun ei saanut niitä mahtumaan matkatavaroihin. Ilmeisesti kaikilla sama ajatus päässä: tuo voisin olla minä. Mietitty on jokaisella jo valmiina vaatteet mitä laitetaan päälle matkalle ja mitä kaikkea laitetaan matkatavaroihin. Farkut ja paksu paita painaa liikaa, ne siis päälle. Kyllähän mä nauran kun pääsen koneeseen. Ollaan päätetty että jos matkalaukku painaa liikaa ja siitä veloitetaan maksua, avataan laukku ja kiskotaan niin paljon vaatetta päälle että päästään sallituissa rajoissa menemään. Sanna laski että 5kg ylipaino matkatavaroissa maksaa 300€ joten tämä todellakin on oleellinen huolen aihe. Sekin riippuu vain matkavirkailijan mielialasta, antaako se pienen ylipainon olla vai meneekö veloituksen puolelle. Jos ei ala huhtikuun puolella mua näkymään niin olen varmaan vielä lentokentällä pähkäilemässä, mitä vaatteita saisin vielä kiskottua päälle että pääsen 20kg rajoissa kotiin..

Eipä tässä nyt kurjuutta kummempaa. Maha taas kurnii, joten taidan mennä tutkimaan, mitä kaapin syövereitä löytyy.

Historian siipien kahinaa

Sunnuntaina järjestettiin Boat Queyn vieressä sijaitsevassa puistossa International Tourist Guide Day 2005. Se tarkoitti ilmaisia sight seeing kierroksia ympäsi Singaporea. Oli mahdollisuus valita kävely- tai bussikierros. Bussikierroksia tehtiin Chinatowniin, Little Indiaan ja Fort Canningiin. Koska Little India ja Chinatown tulee meille tutuksi jo shoppailureissuilta, päätettiin lähteä tsekkaamaan tuntemattomampi paikka, eli Fort Canning. Meillä olikin tuuria, koska olimme aika myöhään iltapäivällä liikkeellä, oli enää kaksi paikkaa jäljellä. Ystävällinen turistiopas kuitenkin lupasi ujuttaa meidät kaikki kuitenkin mukaan.

Matka Fort Canningiin bussilla (kävellenkin olisi sinne päässyt jos olisi osannut tien) ei ollut pitkä. Fort Canning on kukkula, (siellä sijaitsee myös Singaporen korkein kohta) jossa ennen asusti sulttaani prinsessoineen. 1800-luvun alulla Singaporeen tuli englantilainen herra nimeltä Raffles joka vuonna 1822 rakennutti kotinsa kukkulan huipulle. Toisen maailman sodan aikaan Fort Canning toimi myös englantilaisten sotilastukikohtana, ja nähtävillä oli vieläkin vanhoja rakennuksia ja linnoituksia niiltä ajoilta. Mielenkiintoisin kaikista oli kukkulan alle rakennetut käytävät, jonne sotilaat pommitusten aikana juoksivat. Kukkulan laella näkyi vain pieniä savupiipun näköisiä rakennelmia, jotka toimivat ilma-aukkoina. Valitettavasti emme päässeet tutustumaan niihin käytäviin, meidän aika ei riittänyt siihen. Jotain tunneleiden laajuudesta kertoo se, että Singaporen hallitus on useaan otteeseen päättänyt siivota käytävät ja avata ne nähtäville, mutta urakan laajuudesta johtua se on joka kerta keskeytetty. Nyt kukkulan vieressä sijaitseva entinen huoltorakennus on vuokrattavana, ja vuokrasopimukseen kuuluu osana käytävien siivous ja kunnossapito. Entinen yrittäjä meni konkurssiin ja nyt pelätäänkin käytävien purkamisen ja sulkemisen puolesta. Opas kertoi, ettei singaporelaiset itsekään tiedä paljoa omasta historiastaan, ja näin ollen he eivät näe Fort Canningin arvoa historiallisena paikkana. Herra Rafflesia pidetään modernin Singaporen perustajana, ja se selittääkin singaporen länsimaalaisen sävyn. Täältä löytyy Piccadilly roadit sun muut, paljon englantilaisia nimiä ja yrityksiä.

Opas kertoi myös mielenkiintoisen tarinan siitä, miksi kaikilla singaporen kissoilla on solmu hännässään. Se nimittäin on totta, joka ainoalla kissalla (joita täällä vilisee kujilla vapaina paljon. Päättelimme, että ne ovat täällä pitääkseen rotat ja hiiret pois katukuvasta) on hännänpää mutkalla tai parhaimmillaan kokonaan solmulla. Tarina liittyy sulttaaniin ja sen prinsessoihin, eli aikaan ennen 1800-lukua.
Sulttaanin prinsessoilla oli tapana kantaa runsaasti hyvin arvokkaita koruja ja timantteja yllään, ja kun prinsessat menivät uimaan ja riisuivat vaatteensa ja korunsa rannalle, merirosvot kävivät ryöstämässä arvoesineet. Prinsessat keksivät keinon estääkseen tämän tapahtumassa, ja laittoivat korunsa ja arvoesineensä tyhjään kissanhäntään, solmivat suun etteivät kalleudet tipahda ja ottivat ne mukaan uintireissuilleen. Siitä lähtien kuulema kaikki Singaporen kissat syntyvät häntä solmulla.

Mielenkiintoisia tarinoita osasi opas kertoa. Harmiteltiin vähän kun jouduttiin lähtemään, koska nähtävää siellä olisi ollut vielä vaikka kuinka. Yksin sinne toki voi mennä pyörimään, mutta kun et tiedä tarinaa niiden puiden ja yrttien taustalla, ei siellä ole oikeastaan kuin metsää ja vanhoja tykkejä. Näimme myös punaisia banaaneja kasvamassa puussa (tiesitkö että banaani terttu kasvaa ylös alaisin?) ja saimme kuulla että maailmassa on 25 erilaista banaanilajiketta ja 15 niistä voi löytää Singaporesta. Aina oppii..

Muuten täällä elellään jo aika lailla lopun alkua. Koulu alkaa olla loppusuoralla, perjantaina on suurimman osan ryhmätöiden palautuspäivä. Kotiin lähtöön on enää 29 yötä, eli kuukausi enää. Annu ja Mikaela lähtevät paria päivää ennen minua, ainostaan Sanna ja Outi jäävät enää tänne. Niin, ja totta kai myös pojat. Paljon olen miettinyt kotia tuloa, ihan kiva palata taas tutuille nurkille. Missään nimessä ei ole koti-ikävä, sen tunteen kyllä tunnistan, mutta jollain tavalla haikeudella muistaa kaikkia kotiasioita. Kaikista asioista on unohtunut ne huonot puolet, ja muistaa vain Suomen ihanat kesät, valoisat yöt, rantasaunan ja saunavihdan, siiderin tuoksun ja juhannuksen.. Aah.. En ole oikeastaan ollenkaan ajatellut että Oulussa on vielä kylmä pitkään ennen todellisen kesän alkua, ja juhannus harvoin on kovin lämmin. Sanoin iskälle tässä eräänä päivänä, että parempi varmaan nukkua alkuaika saunassa, että tottuu siihen kylmyyteen ja koleuteen. Mun huoneen lämpötila oli laskettu alle 15 asteeseen koska se ei ole käytössä. Luulen että sen saa nostaa yli 30 asteeseen jotta tarkenen. Toivottavasti en vilustu samantien. Voi, ja jumpalle meen heti ensimmäisenä kunhan toivut aikaerosta. Pitää Tanjaa vähän voidella jos se suostuisi leipomaan ja kokkaamaan kaikkea kivaa suomalaista ruokaa. :)

Täällä loppu aika varmaan vietetään Singaporen nähtävyyksiin tutustuen ja altaalla ruskettuessa. Huomattiin että rusketus katoaa ihan viikossa, jos ei muista käydä köllöttelemässä tuolla uimakompleksissa silloin tällöin. Hätä meinas tulla. Suomeen ei täältä passaa kalpeanaamana tulla. Se on ainakin varma. Kauhulla jo odotan sitä yhdeksän tunnin yökukkumista Bangkokin lentokentällä ja 14 tunnin lentoa Suomeen. Tänne tulo oli mitä tuskaisin, varsinkin jos on semmoinen ihminen joka ei osaa nukkua muualla kuin omassa ihanan pehmoisessa sängyssä. Liekö turhamaisuutta, vai mitä, mutta nukkuminen autossa, bussissa tai lentokoneessa on todellakin tuskallista. Varsinkin jos on kuorsaava vierustoveri...

Terveisiä Hollywoodista!

It´s me, Ellu Jokinen, from Hollywood! What?! What do you mean you don´t know me. I have my own tv-series in Finland and you can see me acting in comercials as well... Ring any bells?
Yeah! Tänään asteli viiden hengen kuvausryhmä meidän asuntoon ja tuntien laitteiden asennusten jälkeen, ACTION. Joku paikallinen opiskelija teki pientä kanavamainosta erääseen kilpailuun Englannissa ja tarvitsi länkkäreitä siihen näyttelemään. Annu veti pääroolin bimpona blondina (suoriutu muuten tosi hyvin) ja meidän piti leikkiä istuvamme iltaa ystäviemme kanssa olohuoneessa. Syötiin sipsejä, juotiin limua ja samalla tuijotettiin pimeää telkkaria ja seurattiin muka Annua hölmöilemässä telkkarissa. Näytelkää niin kuin telkkarissa olis teidän lempiohjelma, näytelkää vakavaa, niin kuin kesken American Idolin kanava vaihtuis ja olette tosi vihaisia, naurakaa... Ja juuri kun luultiin että homma on ohi... It´s time to take some close ups.. Sanna, näyttele olevasi vihainen, Katja, could you do some furious looks and jump up and down like you´re really mad.. Ok. Tuntui tosi oudolta hyppiä siinä ihan muka-raivoissaan, kun kaikki muut tuijottaa vieressä, etkä oikeesti ole edes vihainen millekään. Yritin sanoa niille, että i´m not angry person. Ei mennyt läpi. Otokset näytti tosi hyviltä, ainoa että kiroiltiin suomeksi ihan kunnolla, kun ne käski huutaa jotain, mitä normaalisti huutaa kun on raivoissaan. Siinä perkeleet sai kyytiä, kunnolla. Toivottavasti ääntä ei oteta mukaan.. :)
Eli, Hollywoodissa nähdään. Sanna kuvas mun näyttelemiset myös omalle videokameralle, joten nähtävää on myös tuleville sukupolville. Projektin vetäjä-tyttönen lupasi antaa meille omat kopiot valmiista versiosta, joka lähetetään myös Englantiin kilpailuun. Saapa nähdä.

Tänään tuli kirje Australiasta. Ajokortti on taas oikeassa osoitteessa. All´s well that ends well. Eli se siitä episodista. (Sanna on taas raivona kun mulle kuulema tulee liian paljon postia. Mun mielestä ei tuu tarpeeksi.)

Meillä alkaa olla deadlinet meidän ryhmätöistä, ja ilmeisesti joltain mun ryhmäläiseltä tuli tänään tekstari niiltä tiimoilta. Ainoa ongelma on vain että kellään ei ole mitään hajua, mitä mun sen mukaan pitäisi tehdä. Pyysin apua myös siltä kuvausryhmältä, mutta paikallisina heilläkään ei ollut hajua, mitä siinä todella lukee. Viesti menee näin:

Hie der peepz..Sori 2 disturb u all @ dis tym..But can i ask do u 1 2 CS
online mtg tmw?Aft PCC? As heard fr o/r grp dat dateline in on Mon 21st..

Ja kuka uskaltaa vielä väittää että mun englannin kielen taidoissa on parantamisen varaa. Eräs singaporelainen valitti, että niiden mielestä on niin hassua että eräs vaihtari jenkeistä puhuu niin hyvää englantia. Hassua siksi, että heidänkin äidinkieli on englanti, lah. Hitto, onpa kumma että jenkit puhuu selvää englantia, jos singaporelaisten englanti on tuota luokkaa...

Huomenna juhlitaan JP:n ja Mikan tupareita. Ne vihdoin löysi hyvän kämpän tästä meidän läheltä, ja koska Mikan tyttöystävä on vielä kylässä, on hyvä aika viettää tupareita porukalla ja lähteä clubille jatkoille. Kuulema lauantaina meidät on taas kutsuttu sen kuvausryhmän kanssa viettämään kiinalaista uutta vuotta, ja sunnuntaina pitäisi mennä niiden yliopistotyttöjen luo viettämään, yllätys yllätys, kiinalaista uutta vuotta. Luulen, että yhdet juhlat ainakin pitää jättää väliin, ei kyllä hymykuopat kestä sitä tekohymyn määrää jos meinaa kaikki paikat koluta. Mutta hyvin tyytyväisiä ollaan, että näinkin monta kutsua on saatu, ihan pienen ajan sisällä..

Mun on pakko kertoa siitä mun nörttikoulukaverista. Oon aina ollut sitä mieltä että koulukiusaaminen on kamalaa ja ihmisiä ei saisi puhutella nörteiksi, mutta... Tai Wei, mun rakas luokkakaverini, joka on vainonnut mua since the day one... Olimme eilen ryhmätyömme päätteeksi kaikki menossa design-puolen ruokalaan lounaalle. Etsittiin vapaat pöydät ja lähdimme jokainen katsomaan, mitä ruokaa tänään söisimme. Osa meni ostamaan muslimiruokaa toisesta päästä food courtia ja mä otin perinteisesti kiinalaista niin kuin aina. Ollaan suomalaisten kanssa vakioasiakkaita sillä kojulla, ja ne tyypit tuntee meidät ja on aina vitsailemassa. Juuri kun oli mun vuoro tilata ruokaa, Tai Wei ilmestyy mun eteen, ja sanoo jotain mistä mulla ei ollut mitään hajua mitä se tarkoitti. Sorry, what did you just said? Se kysyi, että selviänkö tilaamisesta itse, voitko sanoa mitä haluat että voi tilata sulle ruokaa. Olin ihan äimänä ja sanoin että, kai mä nyt osaan ruokani itsekin tilata. Tai Wei tuli ihan mun naamaan kiinni sillä samalla sekunnilla ja kysyi todella huolestuneena, että mikä sua Katja vaivaa? Onko sulla joku hätänä? Sanoin että ei tietenkään. Tilasin ruoan, vaihdoin pari hauskaa lausetta sen kojun pitäjän kanssa ja maksoin. Tai Wei jäi siihen ruokaa kattelemaan ja menin viereiselle kojulle ostamaan juotavaa. Pöydässä kysäisin rakkaalta herrasmiesluokkakaveriltani, että etkö syö tänään mitään. Se sanoi tosi tylysti, että ei ole tällä hetkellä sillä tuulella että voisi syödä mitään. Meillä taitaa olla Tai Wein kanssa ryppyjä rakkaudessa. Niinpä! Kyllä joku jaksaa sitkeesti vainota, en malta odottaa lähtöä Suomeen. Saan sanoa bai bai Tai Weille. Liekkö jää itkemään lentokentälle. Kyllä on noiden teinien kanssa hermot välillä tiukilla.

Voi ei, telkusta tulee Bachelor!

Mistä kukaan tietää missä huoneessa Ellu Jokinen asuu, jos ovessa ei lue: Ellu Jokinen. Tytöt innostuivat askartelemaan Ellun ollessa baanalla. Samassa kuvassa näkyy myös mun aamukampa. Tällä hetkellä enää 34 yötä... 

Finland Quiz

Tällänen juttu meiltä vaihtareilta tilattiin, ja Suomi-visanhan ne saavat. Tätä väänsin eilen 5,5tuntia, ja pari kysymystä jäi vielä puuttumaan. Ehdotuksia otetaan vastaan, 20 kysymystä pitäisi saada rutistettua. Haluavat lisätä Suomi-tietoutta opiskelijoiden keskuudessa. Hieno homma! Toivottavasti ei ole mennyt ihan asian vierestä koko juttu. Vastaukset kysymyksiin on myös aika kattavia, että tulee sitten ihan tyhjentäviä vastauksia, ja perusteista on lähdettävä liikkeelle, esim neljä vuoden aikaa ja eläimistö (luulevat tosiaan että Suomessa on pigviineitä ja jääkarhuja) voi tuota epätietoisuuden määrää... Ja korjata saa jos tuntuu että syötän taas ihmisille pajunköyttä :)

Finland Quiz

1. Finland is a republic. Who is the president of Finland?
a) Mrs. Tarja Halonen
b) Mr. Matti Vanhanen
c) Mr. Kaarle Kustaa

2. Finland is the 6th biggest country in Europe. The surfase area is 338 150 km2. How many lakes there are in Finland?
a) 100
b) 1 800
c) 18 000

3. Singapore is a small country but still there lives over 4 million people. How many people lives in Finland?
a) over 5 million
b) over 15 million
c) 0ver 30 million

4. Finland has two official languages. What are they?
a) English and German
b) Swedish and Finnish
c) Russian and English

5. Finland, Sweden, Norway, Iceland and Denmark are the Nordic Countries. But do you know what are Finlands neighboring countries?
a) Germany, France and Denmark
b) Iceland and Norway
c) Russia, Sweden and Norway

6. Do you recognize Finnish flag? (kuvat ei ilmeisesti näy tässä päiväkirjassa...)

a) b) c)

7. What pair of animals both live in Finland?
a) penguins and albatrosses
b) reindeers and seals
c) whales and polarbears

8. How many seasons there are in Finland (and Nordic countries)
a) There is always winter (below zero)
b) There is summer and winter
c) Winter, spring, summer and fall

9. Which of these arguments is FALSE?
a) You can see northern lights in Finland
b) Sun doesn´t go down at all in summer times
c) There are lot of mountains in Finland
d) Finland is known for it´s famous mobile phone company Nokia

10. Which of these Finnish people eat a lot (kysymys pitää vielä muotoilla uudelleen)
a) rice
b) pasta
c) potato

11. Who of these known composers was Finnish?
a) Sibelius
b) Mozart
c) Bach

12. Winters in Finland can be really cold, specially in Lapland. What is the lowest temperature (celcius) that has been measured in Finland since 1961?
a) –15,2
b) – 28,9
c) – 51,5

13. What is one of the most famous Finnish delicacy?
a) lynx
b) reindeer
c) bear

14. In Finland people like to watch sports. Ice hockey, ski jumping, olympics and formula one are the sports that makes Finnish people to stay at home or go to pub to watch tv. Do you know who is one of the most famous Finnish formula one driver at the moment?
a) Michael Schumacher
b) Kimi Räikkönen
c) Jarno Trulli

15. Which one of these is The Finnish thing?
a) Sauna and Santa Claus
b) Abba and Ikea
c) Vikings and old traditional weddings


16. Do you know, which one of these succesful bands is from Finland?
a) The Corrs
b) The Rasmus

c) The Doors

Ja vastaukset perään...

Answers

1. Ms. Tarja Halonen is the president of Finland. She is the first female president in Finland and second in Nordic Countries. First female president in the world was Vigdís Finnbogadóttir in Iceland. She was chosen through democratic election and ruled the country for 16 years.

2. 180 000. Finland is known of thousands of lakes. Nearly 10% of countrys surface area is lakes.

3. Over 5 million. Even though Finland is quite big there is only 5 million people living there. 54% of Finlands population lives in southern part of Finland. Finland is known for it´s peaceful nature and silence.

4. Swedish and Finnish. Because of Finnish history, Sweadish has become the other official language. Most of the people speaks Finnish (92%), but in the western parts of Finland that is closest to Sweden, there are people that still speaks Swedish (5,5%) as their first language. All the other Finnish people learn Swedish in school where it´s considered compulsory.

5. Russia, Sweden and Norway

6. The colours of the flag represents snow (white) and lakes (blue) . (B- flag is Sweden and c- flag Norway.)

7. Reindeers and seals. Reindeer is very common in northern part of Finland. You can see them walking around when your driving in Lapland. Reindeer is also very famous Finnish delicacy. Seals lives in the famous lake in Saimaa. Seals living in that lake are also called the seal of Saimaa and it´s a different species than the seal that lives in the sea. Seal is considered as endangered species.


8. Winter, spring, summer and fall. Finland is known for its four seasons. Winter time is from december –february. That time Finland is covered with snow and temperature can be from +5 – minus 30 degrees. In Lapland (northern Finland) winter is much colder than in southern Finland.
Spring months are from march till may. Days are getting longer and sun is shining longer than in winter. Snow is melting away and at the end of the spring flowers and trees starts to bloom. Summer is from june till august. School is off all summer and people are having their holidays. People travel all around the country and go to their summer cottages to relax. In the north sun dosn´t go down at all and days are long. 24.6. Finnish people are celebrating the midnight festival and bondfires are made and people gather together with families and friends. Summer time temperatures varies from +10 to +29 degrees. Finnish summer is full of barbeque, sauna, swimming in lakes and moskitos.
After warm summer comes fall. Leaves fall of from the trees and it gets colder and darker. Fall is from September to November. It´s the darkest time of the year. Lot of people likes to go to Lapland to see foliage (in Finnish ruska). Ruska is the time when the leaves in the trees are loosing their green colour and turns to red, brown, yellow and orange before falling of.

9. False: C. Finland is very flat country with no mountains what so ever.

10. Potato. Of course we eat rice and pasta as well, but potato is the main thing.

11. Sibelius. He has composed for example Filandia hymn

12. 51,5. The lowest temperature since 1961 measured in Finland was 28.1.1999. It was minus 51,5 degrees in Kittilä (northern Finland). The highest temperature since 1961 has been +33,6 degrees in Outokumpu.

13. Reindeer. With reindeer you usually get mashed potatoes and lingonberry jam. Very good! The whole thing is called reindeer roast.

14. Kimi Räikkönen. Also Mika Häkkinen and Mika Salo have been seen driving formula one cars.

15. Sauna and Santa Claus. Santa Claus lives in the north pole with mrs. Claus and elfs. You can visist them in their own Santa village and see Rudolph the Reindeer as well.
Sauna is something that Finnish people just love. Almost every home has its own sauna and it´s warm several times a week. Sauna is part of Finnish traditional parties like midsummer festivals and christmas. That times it´s common to get a birch-switch that you use in sauna. People slap themselves with the birch-switch. The meaning in that is to improve blood circulation. It also brings a nice fresh smell in to the sauna.

16. The Rasmus. Other famous bads from Finland are HIM, Bomfunk Mc´s and Nightwish.

Tässä kuva siitä kattilasta, jossa ruokia uitettiin. Tästä tulee nimitys Steam Boat Dinner.

Lupasin kertoa...

Minun ja Annun seikkailu kiinalaisen uuden vuoden päivälliselle ei ole saanut vielä loppua. Niinpä kerron tarinan, niin kuin se todellisuudessa meni..

Perussiistit vaatteet päällä, hyvän onnen appelsiinit kassissa, suuntasimme MRT:llä Bishuniin. Perillä olimme ajoissa. Mietimme, että oli tyhmää lähteä ilman ihmisen tuntomerkkejä tai yhteystietoja. Meidän piti tavata joku 16.30, raivon vallassa uutta suunnitelmaa miettien odotimme yhä asemalla 16.50. Meidän luokse tuli kuitenkin shortseissa, t-paidassa, tennissukissa ja vaelluskengissä kaveri. Paikalla oli muitakin länkkäreitä, ja kävi ilmi että tilaisuus johon olimme menossa, oli NUS yliopiston vaihto-opiskelijoille järjestetty tapahtumat, johon meidät polytechniciläiset oli myös kutsuttu. Tunsimme itsemme ihan tyhmiksi hienoissa vaatteissamme, sillä kyseessä ei todellakaan ollut intiimi päivällinen perheessä.

Matka jatkui vielä bussilla päämäärään, joka oli jonkun yliopistoihmisen kerrostalokodin takapihan grillikatos. Siellä oli jo porukkaa, liekkö lopullinen määrä lähennellyt 50. ihmistä. Kaikki oli vaihto-opiskelijoita tai yliopistoporukaa. Se ei kuitenkaan selvinnyt minulle ihan kokonaan.. Tutustelimme muihin vieraisiin, suomalaistutti (lue: oli maailman epäsosiaalisin olo: et halua jutella kenenkään kanssa ja tekee mieli vain jurottaa yksin nurkassa kokislasi kädessä)vaan niin kovasti, koska aamupalasta oli jo 6 tuntia, ja ruokaa ei ollut tiedossa seuraavaan pariin tuntiin koska ongelmia oli sähkön kanssa. Maha kurni ja otsanahka kiristyi.

Kutsu ruoalle kävi. Jokaiseen pöytään oli kannettu oma höyryävä kattila. Aterian nimi oli Steam boat dinner.. Vieressä oli runsain määrin vihanneksia, lihaa ja kalaa. Tarkoituksena oli upottaa haluamansa ruoat pataan, odottaa niiden kypsymistä ja pistellä poskeen. Kuitenkin meidän padan kanssa oli ongelmia. Syöminen siirtyi. Lopulta pata nostettiin grilliin kuumenemaan. Ruoka oli keskinkertaista, ja nälkä ei tuntunut sillä sapuskalla lähtevän. Vähän epäonnistui meiltä se reissu, odotettiin vähän erilaista ja ehkä omassa asenteessa olisi ollut parantamisen varaa..

Lähdettiin siinä ennen yhdeksää toikkaroimaan bussipysäkille, ja oltiin vähän eksyksissä. Sattuipa niin, että kolme tyttöä hurauttaa siihen viereen autolla, ja kysäsee että mihinkä ollaan matkalla. Lupasivat heitää meidät MRT-asemalle, ja mikäs sen mukavampaa. Hypätiin kyytiin, tytöt olivat myös olleet siellä illanistujaisissa. Tytöt asuivat Tampinesin vieressä Simeissä, eli yhtämatkaa mentiin. Siinä rupateltiin kotimatka ja lopulta tytöt kutsuivat meidät seuraavana sunnuntaina heille juhlimaan kiinalaista uutta vuotta. Eli reissu ei ollutkaan turha, vihdoin olisi mahdollisuus nähdä paikallinen koti ja todellinen kiinalainen uusi vuosi perheessä. Vaihdettiin numeroita ja luvattiin olla yhteydessä. Mennään jos jaksetaan.

Tänään olin yhteydessä entiseen joukkuekaveriini. Oli kiva vaihtaa kuulumisia. Koko ajan varmistuu entistä enemmän se, että olen missannut niin paljon unohtamalla hyvät ystävät seurustellessa. Jos joskus olen tyhmyyksissäni sanonut ettei mulla ole kavereita, olen valehdellut. Mulla on tosi paljon hyviä ystäviä, ja mä olen ollut dorka kun en ole sitä huomannut. Olen teille kaverit paljon velkaa, ja toivon että ystävyytemme taas kukoistaa ja uusia mukavia hetkiä tulee runsaasti lisää! Eläköön ystävyys! Kaikki on kiinni omasta aktiivisuudesta ja viitsimisestä. Kapeakatseisuus on typerää.

Kerronpa teille vaihteeksi jotain hauskaa.
Human Recourses kurssiin kuuluu Problem 2 osasuorituksena pitää 20 minuutin mittainen urheilu/liikuntatuokio. Ongelman aiheena kun on employee wellness ja stress control. Muu ryhmä suunnitteli pitävänsä vähän joogaa ja vähän taistelulajeja... Mä rupesin sitä miettimään, että voisiko mukana olla jotain suomalaista. Sitä mietiskelin ääneen Annun kanssa, ja keksittiin Letkis. Vanha kunnon letkajenkka jos ei saa sykettä nousemaan ja hymyä huulille niin ei sitten mikään. Tänään juttelin ryhmäläisten kanssa asiasta, ja täytyy myöntää ettei vastaanotto ollut se mitä odotin, mutta myöntyivät suuren projektitaakan alla. Musiikki täytyy imuroida netistä, ku ei sattunut letkiskasettia mukaan. Tänään sain myös tietää että mun täytyy nyt sitten kirjoittaa siitä raportti, miksi valittiin letkis, ja mitä hyötyä siitä on edistämään työntekijöiden hyvinvointia etc. Katselin netistä letkiksen historiaa ym ja arvatkaa mitä löysin! En mitään. Ei huolta. Päätin keksiä itse.

"Suomessa letkajenkkaa on tanssittu jo esi-isien aikoina parantamaan sairauksia,
kuten flunssa, kuume ja tuhkarokko. Sitä tanssittiin myös talvella pimeän aikaan, tarkoituksena houkutella aurinko pian esiin helpottamaan synkkää kaamosta.Nykyään letkajenkkaa tanssitaan
sukukokouksissa esi-isiemme muistoksi ja karkoittamaan pahoja henkiä.
Letkajenkka on vahvasti osana suomalaista kulttuuria ja sen
terveysvaikutuksia tutkitaan parhaillaan..."

Aika paksua, enkä todellakaan aio tuollaista puppua syöttää näille huonosti englantia puhuville aasialaisille. Sen sijaan kirjoitan, että

"Letkis on omiaan piristämään rankaa ja väsyttävää työpäivää. Sen tuoma fyysinen
rasitus parantaa varsinkin istumatyötä tekevien verenkiertoa ja täten parantaa
keskittymiskykyä. Hauska musiikki sen sijaan stimuloi aivojen eri osia ja
irroittaa ajatukset hetkeksi työasioista. Letkajenkan tyyli tanssia jonossa
muiden työkavereiden kanssa lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta, ja samalla uusia
ystävyyssuhteita voidaan solmia tauon ohella. Suosittelen letkajenkkaa
tanssittavaksi pari kertaa päivässä, työajalla. Työajan tuhlaus muuhunkin kuin
työntekemiseen on yksi parhaista lääkkeistä stressin poistoon.."

Miltäs kuulostaa? Tuleeko kymppi? :) Raporttia kieltämättä pitää vielä hioa, mutta luulen että jumppatuokiosta tulee ainakin hauska!

Ystävänpäivä

Arvaa kuinka romanttinen ystävänpäivä mulla on ollut!
Tultiin Annun kanssa peseen poikien uudelle kämpälle pyykkiä, kun niillä on pyykinpesukone. Arvaa vaan onko luksusta!? Kone tuolla nurkassa hyrskyttää, ja JP laittaa ruokaa. On niin idyllistä. :)

Oon saanut postissa ystävänpäiväkortteja sukulaisilta ja ystäviltä, ja olen tosi onnellinen niistä. Mua muistetaan vielä tuhansien ja taas tuhansien kilometrien päästä. Niitä on tosi kiva saada ja lueskella. Kaikki on visusti tallessa. Kiitos tuhannesti niistä!! Tuntuu vain pisto sydämessä, kun itse en ole lähetellyt mitään kortteja, en ole oikein koskaan osannut niitä lähetellä. Liekkö laiskuutta vai mitä. Mutta tämä ystävänpäivä on siinä mielessä mulle tosi tärkeä, että ystävien tuki on ollut ja tulee olemaan äärimmäisen tärkeä. Oman uuden elämän aloittaminen tämän reissun jälkeen ei tule olemaan mitään helppoa, ja ystävien läsnäololla ja tuella tulee olemaan suuri merkitys. Kiitos kaikki rakkaat ystävät menneistä vuosista! Tehdään yhdessä taas kaikkea ikimuistoista tai sitten ihan vain tuikitavallisia kahvitteluhetkiä, kunhan tulen takaisin. Nyt tsemppaan ystävyyden saralla, ja aion olla superystävä taas teille, sillä tunnen olevani ystävyydenvelassa.

Olkoon tämä vuosi ystävyyden vuosi! Ystäviä ei ole koskaan liikaa, ja niiden apu on korvaamatonta. Nauttikaa tästä päivästä, sytyttäkää kynttilä ystävyydelle. Tuntekaan liekin lämpö. Se on ystävän rauhoittava kosketus joka lämmittää. Kaunis ajatus toisen puolesta.

Kaunista ystävänpäivää rakkaat ystävät!

toivoo Katja

Lomalla

Lomapäivät ovat menneet leppoisasti. Mitään suurempaa en ole tehnyt, mitä nyt ruokaostoksia Tampines Mallilla ja graavilohi/karkkiostoksia Ikeassa.

Täällä aurinko paistaa joka päivä. Lämpötila on selvästi noussut joulun monsuunikauden, ja lämmintä piisaa. Joka päivä lämpötila on yli 30 asteessa ja kosteuspitoisuus on korkea. Suorassa auringonvalossa voisi paistaa vaikka makkaroita. Liian kylmät luentosalit ja ryhmätyöluokat tuntuvat nyt liian kuumilta ja tunkkaisilta, elokuvissakin pärjää jo ohuemmalla pitkähihaisella. Vaihtoehtoja kun ei ole, niin on pakko sinnitellä.

Eräs päivä Sanna jutteli naapuritalossa asuvan naisen kanssa. Nainen tiedusteli meidän asunnon torakkatilannetta. He kuulemma tappaa joka päivä ainakin 15 torakkaa, mutta liskoja heidän asunnossaan ei ole niin paljon. Me olemme todistaneet yhden torakan retket Annun hiuksista lattialle. Se on ainut tähän mennessä, ja toivomme että myös pysyy ainoana. Rappukäytävässä on lämpötilan noustua sen sijaan nähty useampi torakka. Yksi puski hissin ovien välistä, yksi oli alakerran rappusilla eilen illalla.. Niitähän riittää.. Nainen myös kertoi heidän takapihan kuhisevan käärmeitä. Täällä pitäis olla maailman eniten käärmeitä (ilmeisesti pinta-alaan verrattuna) muuta koputtaen onttoa puuta, emme ole nähneet vielä yhtään. Toivossa eletään että tilanne pysyy loppuun asti samanlaisina. Talomme vartija eräs päivä varoitteli, kun odotimme taksia talon edustalla, että käärmeitä on nähty liikuskelevan paljon sinä iltana. Ilmeisesti hän näki hädän silmistämme ja rupesi vähättelemään tilannetta sanoen että ei ne kuitenkaan mitään kobria ole. Ei paljoa helpottanut, ja olimme todella tyytyväisiä että taksi tuli nopeasti ja pääsimme lähtemään. Vai kobria…

Eilen kerkesin kirjoittaa tietokoneelle projektityömme otsikon, kun rupesi laiskottamaan. Ulkona paistoi aurinko täydeltä terältä, ja tuntui surkealta viettää koko päivä kotona. Niinpä päätin taas lähteä altaalle. Mikaela oli samoilla linjoilla, joten mentiin yhtä matkaa. Pari tuntia löhöiltiin aurinkotuoleissa, lueskeltiin lehtiä, juteltiin ja pulahdeltiin välillä altaassa viilentymässä. Rinta ja olkapäät vähän kärähti, ensimmäistä kertaa tällä reissulla kylläkin. Kovasti on laitettu kosteusvoidetta, ettei alkaisi kuoriutumaan ja kuivumaan. Eilen totesin, että paras tapa välttää kyyläilevät speedo-miehet uima-altaalla joilla tekee mieli sukellella uimalaseissaan aina kun uit vastaan, on välttää bikeissä uintia. Kunnon kokopuku-uikkari ei niiden mielenkiintoa lopauta, mutta luulen sen ainakin vähentävän kiinnostusta. Harmi vain että kokopuku-uikkarista tulee niin kamalat rusketusraidat.

Illalla päätettiin lähteä taas IKEAan. Teki graavilohta niin kovasti mieli, täytyy myöntää että viittä vaille kotimaiset karkitkin houkuttelivat. Syötiin IKEAn ravintolassa taas lihapullia ja perunoita (tällä kertaa pyydettiin pari extraperunaa, ja kokki iski silmää ja salaa nappasi lautaselle muutaman ylimääräisen). Ostettiin lisäksi rasia pottusalaattia, mutta se oli kyllä aika pahaa, ei maistunut millekään, sivumakuna maistui kala.
Kotiin päästyämme oli kello jo melkein kymmenen. Olin haaveillut nauttivani yhden kylmän kopparbergin herkku-omenasiiderin ennen nukkumaan menoa, mutta olin jo liian väsynyt. Päätin tarkistaa sähköpostit ennen nukkumaan menoa, mutta kävikin niin että jumituin taas messengeriin kavereiden kanssa ja pääsin nukkumaan vasta puoli yksi.Yön näinkin niin kamalia painajaisia, että päätin nukkua vähän pidempään tänä aamuna (niin kuin jokaisena aamuna…). En halua kertoa mitä kamaluuksia siinä unessa tapahtui, sillä ikinä ei tiedä onko ne vain unia, vaiko enteitä. Haluan vain tietää että mummilla ja papalla on kaikki hyvin. Mistä lie mieleeni tulleet. Jännä, että täällä mun unista on tullut mykkiä. Ei yhtään sanaa puhuta minun unissa, kaikki on vain tapahtumia. Viime yönä kyllä itkin tuntitolkulla unessani, liekö joku unien tulkitsija haluaisi kertoa, mitäs se tarkoittaa. Olen kuitenkin käsittänyt että kyyneleet ja kuolema unessa tarkoittaa kuitenkin hyviä asioita, niin oudolta kuin se ikinä kuulostaakaan.

Tänään on h-hetki. Puoli viideltä meillä on Annun kanssa tapaaminen jollain kaukaisella MRT-asemalla joidenkin tuntemattomien kiinalaisten kanssa, jotka ovat kutsuneet meidät kiinalaisen uuden vuoden päivälliselle. Mukana pitää viedä kaksi mandariini-appelsiinia, tuomaan hyvää onnea. Ja kaksi siksi, että parillinen luku tuo hyvää onnea myös. Kieltämättä outoa sinänsä, että 13 on kiinalaisten onnenluku. Kaikille sinkkuvieraille on avioparien tapana antaa ang pao, punainen kirjekuori ( punainen siksi että se tuo hyvää onnea..) jossa on rahaa, yleensä 10-20 dollaria. Sinkuiksi katsotaan täällä kaikki ei naimisissa olevat. Tuntuu että paikallinen nuoriso ei niinkään välitä uuden vuoden traditioista, kunhan saavat paljon rahaa. Sitä ne odottaa kuin kuuta nousevaa.. Mutta kai sitä voi verrata meidän jouluun, pienemmille on tärkeintä saada vain paljon lahjoja. Saapa nähdä minkälaisia pöperöitä siellä on tarjolla. Eilen tytöt toi omalta päivälliseltä mukanaan jotain aivan kumman näköistä ruokaa. Perhe väitti että kyseessä on hyvin eksoottinen ja hyvän makuinen hedelmä. Se oli kuitenkin ihan osterin näköinen ja auki sitä ei saanut millään. Se oli keitetty jossain ällöttävässä ruskeassa liemessä, ja sisältä kaivamalla loppujen lopuksi löysimme jotain ruskeaa mömmöä, joka näytti ripulin ja nuuskan sekoitukselta. Tytöt uskaltautuivat maistamaan, minä sen sijaan irvistelin vain kameralle, jolla Sanna ikuisti tämän kaamean hetken. Parempi olla tyrkyttämättä sitä mulle tänään siellä päivällisellä, mulla tulee muuten yrjö. Kirjoitan sitten sen jälkeen et miten meni, ja mitä kaikkea kauheaa jouduttiin syömään. Siellä oli kuulemma ollut jotain sea asparagusta ja mustekalaa.. yök. Miksi oon näin ennakkoluuloinen, jää paljon herkkuja kokeilematta tällä menolla. Mutta totuus on se, että kiinalaisten ”herkut” harvoin maistuvat hyvälle. Niillä on joko aivan kieroutunut makuaisti, tai sitten ne on niin köyhiä ettei niillä ole varaa kuin paskaan. Either way, ne on ällöjä. Kiinalaiset ei osaa tehdä hyvin muuta kuin henkkamaukan halpoja paitoja. Vaikka niistäkin helma alkaa purkautua heti eka käytön jälkeen… hmm..
Ai niin. Se täytyy vielä kertoa, että nämä kiinalaiset alkoivat semmosen kaamean rummunpaukutuksen keskiviikko aamuna, ja sitä jatkui aamupäivän n.tunnin välein. Sitä nyt jatkuu ilmeisesti 15 päivää. Sen on tarkoituksena muistaakseni karkoittaa pahoja henkiä, ja samalla ne tanssii jotain lohikäärmetanssia jossain päin Singaporea. Aivan raivostuttavan kuuloista jytkettä jossa ei ole rytmiä lainkaan, ja se herättää sut joka päivä paukkeellaan. Argh!


Tänään olen aamusta asti paiskinut kunnolla koulutöitä ja tyytyväisenä voin tässä nyt huilia hetken. Tutkimustyö on ihan kivaa, jos vain tietää, mitä tutkii J!

Yllättävää lomailua

Kappas kummaa..
Eilen koulussa luokkakaverit porukalla voivottelivat kun mä olen varmasti maailman onnellisin kun ei ole koulua seuraavan kerran vasta kuin maanantaina. Itse en tiennyt tästä onnellisesta faktasta mitään, mutta kieltämättä hymy hiipi huulille. Keskiviikko ja torstai on virallisesti pyhäpäiviä juhlinnan vuoksi. Tänään vain ei ollut tunteja, ei myöskään perjantaina. Eli iisiä. No, kyllä se totuus valkeenee, kun uusien ryhmätöiden viimeinen palautuspäivä on 25.2. eli kiirettä piisaa, ryhmätöitä kun on tällä hetkellä 3 yhtäaikaa ja kaikissa sama aikataulu. Eikä siitä mene kauaakaan kun tulen jo takaisin suomeen. Huh.. aika lentää!

Outi, Annu ja Mikaela menivät katsomaan kiinalaisten ilottelua Chinatowniin ja me Sannan ja JPn kanssa jäätiin tänne. Olen piirrellyt, tai ainakin yrittänyt, lukenut, riehunut Sannan kanssa tuolla leikkipuistossa ja laittanut tuonne päiväkirjaan tuntitolkulla noita kuvia. Harmi ettei ollut enempää kuvia Perthistä, mutta kunhan teetän tuon oman rullan kuvia, niin saa lisää. Nettiin niitä en kuitenkaan saa. Koululla olis kyllä skanneri mut en osaa käyttää sitä ja toiseksi, siellä on aina niin kamala ruuhka. Malttakaa kunhan tuun kotiin. Kiva olis saada myös Annilta kuvia Australiasta. Anni taisi räpsiä minun siellä olon aikana myös ihan mukavasti kuvia. Urakka on kuitenkin melkoinen saada ne koneelle ja mulle asti, varsinkin jos ei ole omaa konetta. Toivossa kuitenkin eletään.

Eilen kävin kirjastossa ja lainasin Leo Tolstoin Anna Kareninan englanniksi. Ihan niin kuin olisin kirjoittanut jo tämän. Joka tapauksessa, lukeminen sujuu ja aika kuluu. Se kait se tarjoitus oli. Nyt lähden petiin ja kauniille unille. Piti mennä nukkumaan jo yhdeksältä kun väsytti, kello on kuitenkin kerennyt jo yli yhdentoista. Piti maistaa yksi kopperin siideri, joten eipä ihmekään jos ei uni tuu...

Jee! Vauhtia piisaa! Tämän kuvan jälkeen päätettiin rauhoittua hetkeksi, että jaksaa taas keksiä lisää kujeita. Sanna nimittäin tippui kyydistä, vaikka vauhtia ei ollut ollenkaan... 

Välillä istuskeltiin ja nojailtiin rimpuilutelineisiin. Musavempele oli matkassa, samoin myös jo vanhaksi menneet naistenlehdet.. 

Sanna-kulta... Miten päin sitä tullaan liukumäkeä alas?! Nyt heti paikalla alas sieltä, käskee äiti. 

...ja minä leppäkertun. 

Sanna löysi iki-ihanan ampiaishärvelin ja halusi lähteä kiikkumaan. 

Leikkipuistossa leikit alkakoon. Taas ollaan Singaporen kamaralla, takapihalla leikkimässä. Kivaa oli, vaikka tekeminen oli aika puutteellista. 

Tässä Katja ja hostellin manageri Itchy poseeraa toiselle kameralle. Harmi että Itchy päätti lähteä Fremantleen muihin hommin. Kaikki jäivät ikävöimään Itchyä (ja minua! :) niin haluan ainakin ajatella..) 

Tässä vietetään porukalla Katjan läksiäisiä. Suomi-bileet niin sanotusti. Kaikilla oli kamalan mukavaa, ja tämän illan jälkeen mikään ei ollut niin kuin ennen.  

Perthissä oli moottoritiellä neljä kaistaa. Olis nähnyt vielä sitä kunnon liikennettä... 

Pinacles. Yksi Länsi-Australian nähtävyyksistä. Muuta siellä ei oikein sitten ollutkaan. Kiviä törröttää hietikosta. 

Pojat totesivat automatkallaan Monkey Miaan että karut on maisemat. Tässä virtasi ennen vesi ihan kohisemalla. 

Liikennemerkkejä Australiassa. Niin harvinainen eläin ettei kukaan muista sen nimeä. Sitä varten kannattaa ehdottomasti tehdä liikennemerkkejä :) 

toinen yö Backpackersissä Scarbouroughissa. Huomaa: Mika tuli yöllä lentsikalla, ja koska hostellin manageri nukahti ennen Mikan tuloa, nukkui Mika meidän lattialla. Minä olin vielä hieman pökkyrässä vielä edellisen illan pubikierroksesta. Hauskaa oli alusta alkaen! 

Tulossa kuvia!

Kivaa! Sain JPltä kuvia Perthistä, tai oikeastaan Australian reissusta. Ei siellä ollut yhtään kuvaa itse paikasta missä oltiin, vaan Monkey Miasta ja Pinaclesilta missä pojat kävi autoilemassa. Mutta onpa ainakin jotain maisemia Ausseista.

Perään laitan kuvia minun ja Sannan vapaapäivän leikeistä leikkipuistosta. Tänään on kuntosali ja uima-allas ollut suljettuna, oli pakko keksiä jotain tekemistä. Mentiin siis istumaan ja lueskelemaan tuohon viereiseen puistoon, ja päätettiin piristää päivää pienellä valokuvaussessiolla. Kyllä naurua piisasi.

Enjoy!

Sanna ihastui tähän huoneeseen. Aika hyvin se sinne näyttää sisustukseen sopivan. Oli meillä lystiä! 

Oven suussa oli ruotsalainen ruokakauppa. Mutta mitä hyllystä löytyikään.. Mansikka kiisseliä, rehellisellä suomenkielellä. Takana myös oiva havainto, kopperin siideriä, eikä edes pahan hintaista. 

Herk-kuua on siii-nä moo-neen-laista, moo-neen-laais-ta. Liekö koskaan maitunut perus pottu-lihapulla-kastike-ruoka näin hyvälle. Muka ruotsalaista, pyh.. 

Ikean koristehyllyissä lojui suuret määrät mielenkiintoisia kirjoja. Päätin hetkeksi levähtää sohvalle ja tutustua tähän ainutlaatuiseen teokseen. 

tässä vähän todistetta. Ikeassa todellakin käytiin. hallelujaa ruotsalaiset! 

Hyvä Päivä

Tänään on ollut Hyvä Päivä. Mitä tarvitsee päivässä tapahtua, että päivästä tulee Hyvä Päivä? Eipä paljoa..

Nukuin pitkään: Kauniita unia. Aamu rauhallinen. Hyvää aamupalaa.
Sannan kanssa altaalle ottamaan aurinkoa. Allas suljettu kanoottipooloharjoitusten vuoksi. Ei masennuttu. Auringonottopyyhkeet koulun takapihalle puun varjoon, muurahaispolulle. Ei masennuttu vieläkään. Siirrettiin pyyhkeitä. Juoruiltiin elämästä, suunniteltiin kesää. Täytyy vierailla Sannan luona Kangasalla. Palattiin kämpille. Huomattiin, altaalle toinen ovi auki.

Singaporessa on Ikea. Meillä iltapäivä vapaata. Ikea auki 10am.-10pm.. Suihkun jälkeen laittauduttiin ja hypättiin bussiin. MRT:lla Queenstowniin. Ikea löytyi helposti. Tuntui kotoisalta. Kuuma Päivä.

Ihania huonekaluja. Paljon aasialaisia ja pari länkkäriä . Ruotsinkielisiä nimikylttejä. Kasissa Ikean lyijykyniä ja mittanauha. Pehmeitä sohvia. Kuulemma samanlaisia kuin Suomessakin. Naurua ja hymyilyä. Halu sisustaa. Paljon halpoja tavaroita. Hyvä Päivä.

Nälkä. Tuoksuu hyvälle. Mummon keittiö. Ravintolassa ruotsalaisia lihapullia. 5,80$. Daim Cakea jota on pakko maistaa. 10 lihapullaa, perunaa, kermakastiketta ja puolukkahilloa. Söin myös puolukkahillon! Maistui herkulliselta. Daim Cake herkullista. Lounas on täydellinen. Vaikea selittää intoa. Miksi ei olla käyty aikaisemmin?

Tilpehööriä ensimmäisessä kerroksessa. Mukaan muotoiltava ukkelimalli piirtämistä varten. Näytti hyvältä. Kassalla ruuhkaa. Ruokakauppa ovensuussa täynnä ruotsalaisia herkkuja. Kallen mätitahnaa. Halpaa graavilohta. Snöreneitä. Mansikkakiisseliä, lukee paketin kyljessä suomeksi. Pakko ostaa. Kopparbergin siideriä ja lakkahilloa. Kallis lasku. Hyvä mieli, on ollut Hyvä Päivä.

Kävelimme MRT:lle. Ei haitannut paikallisten tuijotus. Ruotsalaisuus tuntui suomalaisuudelta. Kassissa siideriä, karkkia, lohta, hapankorppua ja kiisseliä. Pala kotia. Teki mieli jutella vieruskaverin kanssa. Harvinaista. Kotimatka sujui siivillä. Ihana olla kotona. Pian uudestaan.

Illalla nautiskelua. Graavilohi syntisen hyvää. Kiisseli hieman liian makeaa. Telkkarista huono elokuva. Soittimesta kuuluu Eppu Normaali. Ihana olla suomalainen ulkomailla. Aitojen Hallon Båtarien maku tuo mieleen menneet ajat. Riehakkaan nuoruuden. Huone on sotkuinen. Huomenna kouluun. Noussut vuokra. Ei huolta, tyytyväisyys hehkuu kasvoilta.

On ollut Hyvä Päivä.

Mietintöjä

Pelasin pasianssia. Mieleen palaa puhelu entiseen. Epävarmuus mielessä kävin läpi tuntoja, joita toiset olivat syöttäneet mieleeni. Saako tuntea olonsa hyvälle? Saako nauttia elämästä ja sanoa ettei menneisyys kummittele? Sanottu on sanottu. Mielet puhdistettu ja asiat tehty selviksi. Tilanne on pysyvä. Se on hyväksyttävä.

Miksi vieläkin pitäisi olla paha olla? Nyt on hyvä. Näin on hyvä. Elämä kulkee ja nautin siitä. Menneisyys ei houkuta takaisin. Elämä jatkuu ja mielessä uudet kujeet. Kuinka kauan pitää vanhaa surra että voi päästää itsensä rauhassa kulkemaan eteenpäin. Pää unohtanut menneet, sydän epäröi. Voiko jo päästää irti? Onko nyt lupa olla oikeasti onnellinen elämästä? Mieli keveänä elämästä. Elämä on hyvä. Kenen luvan tarvitsen. Olen liian epävarma. Sanokaa, että näin on hyvä. Sanokaa: Saat olla onnellinen. Saan olla onnellinen ilman epäröintiä. Ilman pienintäkään epäilystä siitä ettei se olisi sallittua. Puhutaan suruajasta. Kauanko se kestää. Kuka sen lopettaa? Uusi ihminen? Uusi arki?

Jos haluan jatkaa. Olla onnellinen ja jatkaa. Ilman menneisyyden lastia ja pahaa mieltä. Satutettu sydän on korjattu purukumilla. Katse käännetty kohti uusia aaltoja. Minua vedetään uuteen junaan. Junaan, joka houkuttelee yksinäisyydellä, uusilla tuttavuuksilla, uudella tulevaisuudella. Haluan astua sisään. Mutta olenko tarpeeksi vapaa. Vapaa itsestäni ja epäilyksistäni. Kuka antaa luvan jatkaa?

Jos en astu junaan nyt, jään asemalle. Yksin. Takasin en voi palata. Olen unohtanut tien. Menneisyyden kasvot ovat haalenneet. En tunnista enää vastaantulijoita. Tuleeko uutta junaa? Pitääkö kiirehtiä? Riittääkö lippu perille asti, joudunko jäämään matkan varrelle? Haluanko uuteen maailmaan? Haluan! En malta odottaa. Mikä minua pidättelee?

Minä. Tarvitsen luvan ollakseni onnellinen. Olen ohutvartinen kukka, joka tarvitsee tuen pysyäkseen pystyssä. Varsi paksuuntuu ajan myötä, tunnen sen olevan vahvempi kuin koskaan ennen. Riittääkö varsi vielä pysyäkseni pystyssä ilman apua? Haluan kokeilla. Haluan olla rohkea, uskoa itseeni. Haluan pärjätä omillani. Haluan uskoa itseeni ja hypätä tuohon saapuneeseen junaan ja nauttia uusista maisemista. Haluan nauttia, ilman menneisyyden taakkaa, ikävän kamalaa painoa.

Olenko valmis? Olenko halukas? Kyllä. Olen trapetsitaiteilija nuoralla. Ei hätää. Turvaverkko on vahva. Se kannattelee. Tikkaat johdattavat takaisin nuoralle, periksi ei anneta. Putoaminen ei satu, taito karttuu. Jokainen epäonnistuminen tekee minut vahvemmaksi. Niin haluan uskoa. Kunhan verkko kestää.

Elämä tuo vastaan paljon hyvää. Paljon onnea ja mieleenpainuvia hetkiä ihanien uusien ystävien parissa. Mielessä uudet haasteet, uusi tulevaisuus. On aika jättää surun taakka taakse. Lasti kevenee ja kulku tuntuu kevyemmältä. Elämä hymyilee jälleen. Tuntuu hyvältä. Kaikkea mukavaa on tulossa, tunnen sen. Hymyilyttää kun mietin kotiinpaluuta. Paljon ihania ihmisiä odottaa. Tiedän jo mitä haluan. Nyt on aika jättää vanhat taakse. Katse tarkkana, korvat höröllä. Olen syntynyt uudelleen. Olen vahvempi, eläväisempi, kiinnostuneempi elämästä. Olen innokas, haluan maailmalle, haluan tehdä juuri sitä mistä pidän. On aika tutustua elämän toiseen puoleen. Välttää vanhat, jo tehdyt virheet. Viisaampana kuin vuosia sitten, tietämättömänä tulevaisuuden kuopista. Nyt on aika elää! Ja sen olen itselleni luvannut. Vastuu onnestani on minulla.

Elämä, se on minun.

Kohtaamisia

Temasekin 15-vuotisjuhlat menivät rauhallisesti. Presidentti saapui paikailla viimeisenä, ihmisten osoittaen seisaallaan kunnioitustaan häntä ja hänen vaimoaan kohtaan. Vekeä oli tuhatkunta: oppilaita, opettajia, yhteistyökummpaneita ja erityisiä kutsuvieraita. Juhla oli koottu presidentin ja Down-syndroomalasten ympärille. Pidettiin puheita, katseltiin koulun historiaa ja kehitystä sekä perinteisiä tanssi- ja lauluesityksiä. Juhla kesti noin tunnin ja koin olevani ylipukeutunut suorissa housuissa ja vähän juhlavammassa topissa. Muut olivat pukeutuneet kuten normaaliin koulupäivään, shortseja, fläpäreitä ja tylsän värisiä kauluspaitoja. Juhlan jälkeen oli käytävillä seisovia pöytiä joista löytyi niin suolaistakuin makeaa. Kokonaisuudessaan ihan siistiä juhla, ehkä vähän ylimainostettu ja kehuttu. Kokonaisuus pysyi kuitenkin hyvin kasassa ja sujui sulavasti.
Ainut miinus oli ylikiihkeä luokkakaverini Tai Wei joka ilmeisesti on ottanut minun perässä juoksemisen elämäntehtäväkseen ja suuttui ilmeisesti kun en mennytkään sen kanssa juhliin vaan kutsuin Annun mun henkiseksi tuekseni. Tai Wei oli ilmeisesti antanut itsensä ymmärtää että me mennään sinne kahdestaan ja oli soittanut useita kertoja ja laiitanut viestiä puhelimeeni jonka olin fiksuna tyttönä jättänyt kotiin. Kyllä siinä paloi käämit kun Tai Wei rupes taas herrasmiestelemään ja valitsi mulle melkein lautaselle valmiiksi mitä haluan syödä. Se ei ole ilmesesti kuullut tasa-arvosta, että naiset osaavat itse valita syömisensä yms. Juteltiin Annun kanssa tylysti suomea koska Tai Wei niin typerästi vaan tunki meidän seuraan. Jätettiin se yksin lopettelemaan kymmenennettä santsikierrosta ja pakenimme ärsyyntyneenä kotiin. Harmittelin että en ajoissa tajunnut esitellä Annua tyttöystävänäni, siinä olisi voinut pojalla mielenkiinto lopahtaa ja olis jättänyt mut vihdoin rauhaan. Tai sitten päin vastoin...

Eilen lähdettiin Mikaelan ja Annun kanssa illalla elokuviin. Käytiin Golden Villagessa katsomassa Alfie. Aika perus leffa, ennalta arvattava sinkkulällättely. Mies joka ei halua sitoutua, vaan käyttää naisia vain seksiobjekteina, kunnes tajuaa että haluaa sitoutua ja vokottelee kaikkia entisiä takaisin. Loppujen lopuksi jää nuolemaan haavojaan, yksin. Täytyy myöntää, että joka tapauksessa Jude Lawn aksentti saa polveni heikoiksi, vaikka itse ulkonäkö ei niin mieleeni olekaan.
Leffan jälkeen hypättiin taksiin ja ajettiin jonnekin lähelle Mohad Sultan Roadia ja mentiin clubille nimeltä Coco Latte. Harmittelimme kun happy hour oli loppunut jo kahdeksalta, mutta saimme tietää että oli kuitenkin 1 for 1 ilta (jotain kiinalaista logiikkaa joka tarkoittaa käytännössä kaksi yhden hinnalla). Ostetiin sitten kannullinen cranberryvodkaa ja saatiin kaksi kannullista. Niitä porukalla lipiteltiin aikamme kuluksi, mutta koska paikka oli niin täyteen ämpätty, päätimme Outin ja sen uuden kiinalaisen näyttelijä hellun kanssa (jotka tavattiin Coco Latessa) lähteä loppu illaksi ilmaisen viinan bileisiin Einoon, koska siellä takuuvarmasti soitetaan hyvää musiikkia ja tanssimiselle on takuulla tilaa. Taksiin ja Clarke Quelle. Ilta tanssittiin sitten kolmestaan, ja saatiin Outin hellu rakastumaan salmiakkiin. Paljoa se ei englantia osannut puhua, mutta kyllä se tanssia osasi. Hauskaa oli pikkutunneille saakka, kunnes päätettiin hypätä taksiin ja ajaa kotiin. Outi päätti lähtä hellunsa matkaan, ja jatkoin loppumatkan Tampines Avenuelle yksin. Uni tuli nopeasti ja päättyi lyhyeen, kun pojat aamusta soittelivat ja pimpottelivat ovikelloa. Ne tuli nyt sitten meille asumaan, joten vilinää riittää. Uudestaan petiin ja iltapäivällä vasta heräilin kunnolla tähän päivään. Käytiin Mäkkärissä syömässä roskaruokaa ja ilta katellaan telkkua. Huomenna ilmeisesti taas takasin altaalle. Sanna sinne houkutteli, kiva saada kaveria mukaan, niin ei joudu speedo-miesten hyökkäyksien ja tuijotusten kohteeksi yksinään. Siinä se rohkeus mitataan.

Hikeä puskee. Täällä on niiiin kuuma koko ajan että ilmastointi on tosi kovilla. Eikä auta siltikään. Ei tätä vuositolkulla kestäisi. Kyllä se talvi on oltava kerran vuodessa. Raukat eivät ole nähneet koskaan lunta, saatikka tehneet lumiukkoja tai lasketelleet. Nyt sitä osaa arvostaa, eihän nämä tiedä todellisesta elämästä mitään. Se on varsinaista selviytymistä vuodesta toiseen pakkasessa. Nämä raukat jäätyisivät kasaan jos lämpötila laskisi alle 25 plus asteen.

Näyttää myös siltä että olen hukannut ajokorttini. Joko olen laittanut sen jemma-nimiseen paikkaan tai sitten se on jäänyt Australiaan. Laitoin jo kavereille sinne mailia että pitävät silmänsä auki. Pitää käydä taas uusin silmin tuo huone läpi. Tavaraa on niin älyttömästi että ei ole ihmekään jos sieltä ei löydy mitään. Ei kuitenkaan hätää, etsintä jatkuu. Pitää vaan hankkia sitten uusi kun tulee Suomeen, mutta se tietysti taas maksaa.. Niin kuin kaikki tässä maailmassa.

Oinas, olenko minä tällainen..

Kylläpä harvinaisen osuva horoskooppi helmikuulle. Lupaa paljon tulevaisuuden suunnitelmia ja vähän romantiikkaa. Sopii mulle!


-->Helmikuussa Oinas on kauas tähtäävä ja kerää ystäviä ympärilleen, suunnittelee tulevaisuuttaan ja uskoo huomisen mahdollisuuksiin vimmatusti. Kuukaudesta tulee yleissävyltään hyvinkin optimistinen. Jupiter vastamerkissä, Vaa’assa ja Pluton ja Neptunuksen pitkäaikainen tuki merkkiisi plus useiden planeettojen sijainti ystävällisessä Vesimiehessä antaa merkillesi kaikki mahdollisuudet vankkaan yhteistoimintaan joka ulottuu niin yksityiselämään, harrastuksiin kuin työhönkin. Sinun pitää tosissasi höylätä särmiä jotta sopeutuisit porukoihin ja oppisit tasapuoliseksi. Jos yrität yksin, tulokset ovat harvinaisen laihoja. Kaveruussuhteet ovat tärkeitä ja muiden esimerkkien seuraaminen ei nyt olisi pahitteeksi. Et ole erityisen romanttisessa vedossa, Mars merkkisi edustajana liikkuu Kauriissa ja vetää tunnelmat ylen asiallisiksi.

Katso millainen helmikuu sinulle on luvassa! www.horoskooppi.com

Oinaan vuodenaika

Oinas on alkavan kevään merkki ja siksi Oinas-ihminen on tunnistettavissa samasta periksi antamattomuudesta kuin luonnon ensimmäiset kasvit niiden työntyessä esiin kylmästä ja osin vielä jäisestä maasta. Terveen itsetunnon omaava Oinas ei juuri kysele muiden mielipiteitä päätöksiä tehdessään ja siksi Oinaita pidetään usein itsekkäinä ja jopa välinpitämättöminä ihmisinä. Kaikk en tulisi kuitenkin muistaa Oinaiden tehtävä ihmiskunnan kehityksessä, sillä juuri he ovat vastuussa kaikille välttämättömien uudistusten liikkeelle lähdöstä tässä nopeasti kehittyvässä maailmassa. Jonkun on uskallettava olla ensimmäinen ja Oinaat tuntuvat olevan vapaaehtoisia jatkuvista kolhuista ja arvosteluista huolimatta.
Hallitseva planeetta
Sodan Jumala Mars on Oinaan hallitseva planeetta ja siksi juuri Oinaat ovat kaikista merkeistä sotaisampia ja aggressiivisempia. Moni Oinas joutuu kuitenkin lapsuudessaan sen verran väärin ymmärretyksi ettei osaa vielä aikuisenakaan kunnolla ilmaista tunteitaan. Niinpä myös pahanolon tunteet ja viha voivat kerääntyä ihmisen sisälle kunnes olosuhteet käyvät ylivoimaisiksi ja silloin niin Oinasmies kuin -nainenkin maksaa potut pottuina ja korkojen kanssa niille jotka kokee syyllisiksi kehnoon oloonsa.

Rakkaus

Säästyäkseen tältä ajoittain toistuvalta tragedialta Oinaan tulisi oppia kunnioittamaan omaa riippumattomuuden tarvettaan ja vapauttaan etenkin siinä lähimmässä ihmissuhteessaan ja lisäksi lastensa kanssa. Oinas on huolehtiva ja lämmin puolisona, isänä ja äitinä kunhan hänellä on riittävästi tilaa ympärillään. Oinas huolehtii rakkaistaan yhtä suurella antaumuksella kuin itsestään. Ellei Oinas tunne oloaan kotoisaksi ja turvalliseksi niin kaikki muutkin saavat olla varpaillaan.

Seksi

Oinaan seksuaalisuus on tulista ja intohimoista. Vastarakastunut Oinas osoittaa rakkautensa ennen kaikkea eroottisuudellaan sänkykamarin puolella tai tilanteen vaatiessa melkein missä vain. Tulisuus ja eroottisuus ovat valitettavan usein lyhytaikainen ilo Oinaan parisuhteessa, sillä omistava kumppani saa hehkun sammumaan uskomattoman nopeasti. Suurin osa Oinas-ihmisistä kärsii itseluottamuksen puutteesta ja jos kumppani erehtyy arvostelemaan Oinaan tekemisiä päivittäisessä elämässä niin sato on saman tien korjattavissa asteittaisena viilenemisenä seksielämässä. Vain itsensä hyväksytyksi tunteva Oinas pystyy kerta kerran jälkeen sekä nauttimaan että antamaan nautintoa jatkuvasti korkeammassa potenssissa.

Oinaan valttikortit

Kaikilla elämänalueilla Oinas on aloitteellinen, itsenäinen ja itsekäs. Lähtökohtana ovat omat kokemukset ja voimantunne, joka vaatii tekoja ja käytännöllisiä otteita. Oinas on luonteeltaan rohkea, utelias ja suorasukainen. Hänellä on taipumusta yksilölliseen epäsovinnaisuuteen ja kapinallisuuteen. Oinas on seksuaalisesti ja psyykkisesti luonnonlapsi ilman estoja tai sielullisia tai sosiaalisia rajoitteita. Oinaan tehtävä on luoda maailma uudestaan.

Oinaan heikkoudet

Oinaan heikkouksia ovat kiire ja hätiköinti, liiallinen itseluottamus ja karkeus. Hän ei harkitse, ei suunnittele pitkään eikä arvosta syvällisyyksiä tai hienouksia. Kiivaus, hillittömyys, aggressiivisuus ja tunteettomuus muita kohtaan kertovat Oinaasta, joka ei ole vielä löytänyt sopivaa ilmaisuväylää energioilleen.

Oinaan sairaudet

Tapaturma-alttius vaivaa koheltavaa Oinasta ja etenkin pää on vahvasti vaaravyöhykkeellä. Muita alttiuksia ovat tulehdussairaudet, reuma, päänsärky, verenpaine ja heikko verenkierto. Helposti pitkästyvä Oinas tarttuu tavallista helpommin myös lasiseen laulukirjaan eikä hermosavuja vetelevä Oinas ole myöskään mikään harvinaisuus

Ne jotka minut tuntevat, kommentoikoon, pitääkö nämä asiat paikkaansa. Kokonaisuudessaan aika lähelle kolahti.

Onko humpuukilla rajaa?

Kohtaloa?

Heräsin vasta makoisilta yöunilta ja laitoin itselleni oikein terveellisen aamupalan, tonnikala-feta-salaattia. Istuin olohuoneen sohvalle ja avasin telkkarin. Kello oli jo sen verran että aamuohjelmat olivat loppuneet, joten käänsin uutiskanavalle. Ensimmäinen uutinen: Intiassa sattunut junaturma tappoi 55 ihmistä. Kuolleisuuden odotetaan kasvavan sillä pahasti loukkaantuneita on niin paljon, kaikki eivät varmaankaan selviä. Toinen uutinen: Lintuinfluenssa leviää Vietnamissa. Jo 44 kuollutta. Epidemian pelätään leviävän maailmanlaajuiseksi ja tappavan miljoonia ihmisiä viruksen muuntautuessa tarttumaan myös ihmisestä ihmiseen.. Onkohan tämä jotain kohtaloa joka yrittää säikäyttää minut palaamaan kotiin? Millään listoilla ei kuitenkaan mainittu missään yhteydessä Singaporea taudin leviämismaaksi, joten täällä ei hätää. Kylläpä nyt säikäytellään. Onhan sitä influenssaa ollut kuitenkin koko ajan, mutta sitä ei ole raportoitu maailmanlaajuisesti koska se on ollut niin pientä.

Olenko muistanut kertoa että tänään juhlitaan Temasek Polytechnikissa koulumme 15- vuotis juhli? Suuria valmisteluja on tehty jo kaksi viikkoa, punaiset matot on levitetty, ulkona kaikki puut ja pensaat trimmattu, nurmet leikattu, sisätilat koristeltu, ruokapöytiä kannettu... Tilaisuuteen pääsee vain kutsuvieraat. Kutsuttuja ovat muuten Singaporen presidentti ja Katja Anisimaa. :) Saapa nähdä minkälaiset bileet on luvassa. Pitää laittaa hienointa ylle ja meikkiä naamaan. Ihan mielenkiinnolla odotan näitä juhlia.

Myös Kiinalainen Uusi Vuosi kolkuttele, ja meidät vaihtarit on kutsuttu pariin perheeseen uuden vuoden päivälliselle. Vähän jännittää, kun ei oikein tiedä että mitä laittaa päälle (värit on tärkeät, ettei vahingossa laita kuoleman värejä. Ei varmaankaan tiedä hyvää..). Sitten, miten siellä juhlissa pitää käyttäytyä, saadaanko me toivottaa hyvää kiinalaista uutta vuotta vaikka ei olla kiinalaisia. Kuulema mandariineja pitää viedä lahjaksi. Se selittääkin sen, miksi ruokakauppaan ei mahdu kunnolla sisään koska putiikki on roudattu jokaista nurkkaa myöten täyteen mandariinilaatikoita. Eli mandariinishoppaileen. Hienoa tutustua uuteen kulttuuriin ihan läheltä seuraten. Pitää laittaa sitten kertomusta, miten selvittiin perhe päivällisistä, siihen on kuitenkin vielä toista viikkoa aikaa. Onpa ainakin mitä odotella..

Tänään ei ole koulua. Ihan vain siksi että minulla ei ole tälle päivälle lukujärjestyksessä mitään. Ajattelin mennä taas uima-altaalle ruskettumaan, mutta olen tehnyt sitä jo niin monta päivää peräkkäin, että ajattelin pitää vähän taukoa. Sen sijaan loikoilen kotona ja jännitän presidentin tapaamista. Mikalla ja JPllä on ollut viime aikoina todella huonoa tuuria vuokraisäntien ja emäntien kanssa, ja ovat muuttamassa jo kolmatta kertaa. Onneksi he löysivät uuden asunnon tästä Tampinesista, mutta en siltikään ole ihan varma että missä se sijaitsee. Pojat tarvitsivat kattoa päänpäälle pariksi yöksi, koska uusi kämppä vapautuu vasta ensi viikolla. Lupasin heille että voivat tulla meille punkkaamaan siksi aikaa.. Saapa nähdä, kun yhtään ylimääräistä sänkyä tai patjaa ei ole, ja sohvakin on vähän epämukava nukkumiseen. Toivottavasti keksitään joku ratkaisu siihen. Mikan tyttökaveri tulee tänne sunnuntaina, aikoivat kuulema varata sitten hostellin ;) No, kivempi se varmaan sillain on, tänne kun tulee muuten vähän liian ahdasta. Mutta on meillä pojille heti hommia, ettei tartte ihan kyllästyä täällä olemiseen. Tietokonejuttuja ja siivoamista. Katotaan kauanko viihtyvät. Ei vaineskaan.. Tiedän että pojatkin käyvät silloin tällöin lukemassa näitä juttuja niin ei pidä etukäteen säikytellä. :) Tervetuloa!

Sanna houkuttelee mua taas bailaamaan. Tiedän että sorrun kuitenkin. Tanssiminen on niin mukavaa! Mutta seuraava yö ei ole, kun tulee clubilta kotiin ja korvissa tinnittää niin ettei pysty kunnolla nukkumaan. Sen siitä saa kun soittaa 5 vuotta rumpuja. Mutta porukalla on aina niin hauskaa! Ja uusia bilevaatteitakin on, pitää päästä näyttäytymään.

Nyt suihkuun ja kaunistumaan presidenttiä varten.. :)

Onnellisuus

Optimisti näkee tilaisuuden jokaisessa vastoinkäymisessä,
pessimisti näkee vastoinkäymisen jokaisessa tilaisuudessa.

Mitä tarkoittaa olla onnellinen? Onko onnellinen silloin, kun kaikki asiat on hetkellisesti reilassa, vai onko onnellisuus pitempi aikainen käsite?

Oon tässä päivän mittaan lueskellut vähän naistenlehtiä aikani kuluksi, ja silmään pisti artikkeli onnellisuudesta. Riittääkö siihen että tuntee päivän olleensa onnellinen vain joitain hetkellisiä, pieniä asioita, vai täytyykö saada kymppi kokeesta ja voittaa lotossa tunteakseen olonsa onnelliseksi? Lähteekö onnellisuuden tunne omista teoista vai muiden onnellisuudesta? Voiko olla onnellinen vain vapaa-ajalla? Voiko töissä tai koulussa tuntea useammin onnellisuutta kuin masentuneisuutta? Mikä oikeastaan on onnellisuuden vastakohta? Ei-onnellinen? Surullinen?

Jos kysyy toiselta, oletko onnellinen. Mitä teet vastauksella? Mitä onnellisuus merkitsee sinulle ja mitä se merkitsee ystävällesi? Jos ystäväsi vastaa olevansa onnellinen, mitä luulet hänelle tapahtuneen mikä saa hänet onnelliseksi. Mikä saa minut juuri nyt onnelliseksi? Puhtaalle tuoksuva pyykki, yllättäen tarjottu salmiakki, onnellisuuden ajattelu ja mielenkiitoiset uudet tulevaisuuden suunnitelmat. Mitä onnellisuus sinulle merkitsee juuri nyt?

Lehdessä neuvotaan listaamaan kaikki elämäni onnenlähteet.

Ihanat ja kannustavat ystävät

Uudet suunnitelmat elämälle

Matkustelu

Tieto siitä, että saan taas pian nähdä perheeni ja ystäväni

Urheilu

Auringon otto

Hyvä salaatinkastike ja fetajuusto

Uudet vaatteet

Hyvä olo

Hyvä musiikki

Australia

Uudet tuttavuudet ja ystävälliset ihmiset

Hetki hiljaa

Mietiskely

Yksinolo

Maukkaat appelsiinit

Liekkö tuossa kaikki, mutta ainakin jotain suuntaa. Onnellisuus... Miksi nuo asiat tekevät minut onnelliseksi? En osaa sanoa. Ne tuntuvat hyvältä, ne ovat minulle hyväksi. Onko tuohon kysymykseen oikeata vastausta?

"Onnen puutteen tunne johtuu siitä, että ihmisellä on aikaa pohtia, onko hän
onnellinen vai ei." Bernard Shaw

Miksi Singapore ei enää nappaa?

Singapore ei nappaa siksi, että täällä ihmiset luulevat puhuvansa tosi hyvää ja ymmärrettävää englantia. Saanen tehdä selväksi hyvän singaporelaiset, olette täysin väärässä. Menkää kielikouluun. Ette ymmärrä mitä tarkoittaa piece of cake, mutta ymmärrätte mitä tarkoittaa
We nd 2 meet wif our trvl group tml @ sch. See u infront of e lt18 at 2pm!!
(Suomennettuna siis We need to meet with our travel group tomorrow at school. See you infront of the lecture theatre 18 at 2pm)

Get real guys! sanon minä!! (Tuo oli lainattu Sanna blokista törkeästi suoraan ilman mitään lupia, mutta koskettaa meitä kaikkia täällä joka päivä...) Toinen syy, miksi inhoa Singaporea on tämä sietämätön kuumuus. Monsuunikausi tuli ja meni, nyt piisaa hellettä. Makasin puoli tuntia altaalla aurinkotuolissa, ja selkäni alla ollut huivi piti vääntää kuivaksi. Alleviivaan että en räpäyttänyt silmäripseäkään sen puolituntisen aikana, vaan makasin paikallani valuen hikeä tai jotain muuta kosteaa. Kolmanneksi, inhoa tuota tuijotusta. Australiassa oli niin autuutta, kun sopeutui joukkoon aivan täysin. Täällä sitä taas kävellään kun KAIKKI tuijottaa! Olen tullut jo varmasti vainoharhaiseksi täällä. Neljänneksi, miksi ihmiset eivät voi kävellä suoraan. Ostarilla on nyt väkeä kuin hyttysiä, koska kiinalainen uusi vuosi on ovella ja kaikki haluavat ostaa kaiken punaisen ja kullalle kimaltavan. Mutta kapealla käytävällä jossa ihmisiä kulkee ja jonottaa molempiin suuntiin, niin keksitkö parempaa paikkaa pitää perhekokousta sukulaistesi kanssa kuin keskellä sitä käytävää jotta kukaan ei varmasti mahdu kulkemaan. Tai menetkö ostarin kapeimpaan (ja vilkkaimpaan) kohtaa miettimään pienten lastesi kanssa, mihin haluatte mennä seuraavaksi. PALAA HERMO!! Tsiljoonanneksi, miksi ihmiset eivät tajua koululla että englanti ei ole minun äidinkieleni ja minä en tajua kaikkia mitä mussutatte sillä kielellä jota kutsutte englanniksi.. Nyt tulee jo niin paljon savua korvista että pian paukkuu ja rätisee ( ja se ei ole ääntä kiinalaisesta uudesta vuodesta... )

Saavutuksia on kuitenkin kerätty. Maistoin elämäni ensimmäisen kerran sushia ( tämä tapahtui jo Australiassa, sillä yksi japanilainen hostellin asukas oli töissä japanilaisessa ravintolassa ja toi illan päätteksi meille left overeita.. nam nam!). Onhan se hyvää. Jos tykkäät graavilohesta ja riisistä, maista sushia. Ei sitä kovin paljoa jaksa, mutta makupalaksi ainakin. Nyt kehtaa jo tunnustaa olleensa aasiassa. Toinen saavutus on, että olen nähnyt torakoita (paljon). Ja oikeastaan tämäkin tapahtui jo Ausseissa, mutta niitä pihakivetysten kuhinan lisäksi näki juoksentelemassa vessassa ja suihkussa, myös meidän makuuhuoneissa niitä vilisi. Ulkona roikkui pyykit narulla, niin torakat juoksenteli siellä paidan helmoissa.. Eka päivä oli aika rankka, mutta seuraavina päivinä niistä ei jaksanut enää välittää. Mutta täällä Singaporessa Annu löysi eräs yö torakan hiuksistaan, että ei tarvitse lähteä kovin kauaksi kalaan. Sanna on onneksi kokenut torakanmetsästäjä, ja mätki sen kaverin hengiltä. Liskoja täällä juoksee seinillä, pöydillä ja lattioilla alituiseen, mutta torakoita, YÖK!

Tänään kaytiin Outin kanssa kuntosalilla päivällä ennen mun kouluun menoa, ja oli ihan kivaa. Siellä oli vain pari kaveria meidän lisäksi, joten tilaa piisasi. Sali oli kuitenkin jaettu väliseinällä kahteen osaan ja se parempi osa jäi lukkojen taakse, joten tyydyttiin juoksumattoon ja kuntopyörään, mutta saatiinpa jotain aikaiseksi. Huomenna järven ympäri kävellen ( reilu 4 kilsaa) ja uimaan. Saatiin tänään selville että tuolta urheilu comlexista saa tennismailoja lainaan kun varaa itelleen tenniskentän, joten Outin kanssa ollaan ainakin pelailemassa useampaan otteeseen. Ollaankin kauan harmiteltu kun meillä ei ole omia mailoja eikä päästä pelaamaan. Tästä se ura uurkenee..

Tänään käytiin sitten siellä elokuvissa. Taisin eilen antaa väärää informaatiota. Elokuvan nimi olikin Shall We Dance, eikä dance with me. Ihan keskiverto elokuva, vähän laimea juoni, mutta tanssielokuvat on aina niin ihania. Nyt kyllä puraisi tanssikärpänen siihen malliin että kun täältä tulen takaisin niin salsaa, lattareita ihan mitä vaan, mä tanssin. Mitä nyt oon viimeaikoina käynyt noissa clubeissa, niin aina on mennyt koko yö tanssiessa. Mikä sen ihanampaa kuin pistää silmät kiinni ja liikkua ihanan musiikin tahtiin. Kysykää vaikka Sannalta. Eihän se mun tanssiminen ole oikeasti mitään tanssimista, mutta rytmi on kuitenkin veressä ja liikkua täytyy. Tanssiminen voisi hyvinkin olla mun juttu.

Sain vielä lisää rohkaisua mun journaliikan opiskeluhaaveisiin, ja olen vakaasti päättänyt hakea sitä opiskelemaan. Nyt olen jo alkanut miettiä että hakisin myös toisille paikkakunnille, jotta lisäisin mahdollisuuksiani sillä saralla. Kuitenkin hirvittää ajatus jättää kaikki kaverit tänne ja perhe. Taidan olla niin henkeen ja vereen oululainen. Mutta ehkei pari vuotta muualla tekisi pahaa. Kavereita saa aina, sen olen huomannut. Mutta antaapa asian vielä muhia ja kuunnellaan kommentteja tuota kentältä, tuleeko kielteistä vai myönteistä rohkaisua muuttohaaveisiin. (Taitaa perheelle olla ainakin aika kova isku, tai mulle jättää äiskän keittiö.. :) )

Kyllä tämä Singapore alkaa tulla mulla jo sen verran korvista ulos, että eilen illalla värkkäsin itselleni aamukamman. Viisikymmentä yötä ja sitten pääsen kotiin. Olihan siinä kuulkaas hommaa. Mutta joka aamu numero pienenee, ja lähtöpäivä tulee lähemmäksi. Ei täällä paha ole olla, mutta tuntuu ettei Singaporella ole minulle enää annettavaa. Kai mä rakastuin tuohon Australiaan niin kovasti että tämä ei tunnu miltään.

Nyt lähden hampaan pesulle, kello jo näytää pian puolta yötä ja väsy painaa. See Ya!