Mietintöjä

Pelasin pasianssia. Mieleen palaa puhelu entiseen. Epävarmuus mielessä kävin läpi tuntoja, joita toiset olivat syöttäneet mieleeni. Saako tuntea olonsa hyvälle? Saako nauttia elämästä ja sanoa ettei menneisyys kummittele? Sanottu on sanottu. Mielet puhdistettu ja asiat tehty selviksi. Tilanne on pysyvä. Se on hyväksyttävä.

Miksi vieläkin pitäisi olla paha olla? Nyt on hyvä. Näin on hyvä. Elämä kulkee ja nautin siitä. Menneisyys ei houkuta takaisin. Elämä jatkuu ja mielessä uudet kujeet. Kuinka kauan pitää vanhaa surra että voi päästää itsensä rauhassa kulkemaan eteenpäin. Pää unohtanut menneet, sydän epäröi. Voiko jo päästää irti? Onko nyt lupa olla oikeasti onnellinen elämästä? Mieli keveänä elämästä. Elämä on hyvä. Kenen luvan tarvitsen. Olen liian epävarma. Sanokaa, että näin on hyvä. Sanokaa: Saat olla onnellinen. Saan olla onnellinen ilman epäröintiä. Ilman pienintäkään epäilystä siitä ettei se olisi sallittua. Puhutaan suruajasta. Kauanko se kestää. Kuka sen lopettaa? Uusi ihminen? Uusi arki?

Jos haluan jatkaa. Olla onnellinen ja jatkaa. Ilman menneisyyden lastia ja pahaa mieltä. Satutettu sydän on korjattu purukumilla. Katse käännetty kohti uusia aaltoja. Minua vedetään uuteen junaan. Junaan, joka houkuttelee yksinäisyydellä, uusilla tuttavuuksilla, uudella tulevaisuudella. Haluan astua sisään. Mutta olenko tarpeeksi vapaa. Vapaa itsestäni ja epäilyksistäni. Kuka antaa luvan jatkaa?

Jos en astu junaan nyt, jään asemalle. Yksin. Takasin en voi palata. Olen unohtanut tien. Menneisyyden kasvot ovat haalenneet. En tunnista enää vastaantulijoita. Tuleeko uutta junaa? Pitääkö kiirehtiä? Riittääkö lippu perille asti, joudunko jäämään matkan varrelle? Haluanko uuteen maailmaan? Haluan! En malta odottaa. Mikä minua pidättelee?

Minä. Tarvitsen luvan ollakseni onnellinen. Olen ohutvartinen kukka, joka tarvitsee tuen pysyäkseen pystyssä. Varsi paksuuntuu ajan myötä, tunnen sen olevan vahvempi kuin koskaan ennen. Riittääkö varsi vielä pysyäkseni pystyssä ilman apua? Haluan kokeilla. Haluan olla rohkea, uskoa itseeni. Haluan pärjätä omillani. Haluan uskoa itseeni ja hypätä tuohon saapuneeseen junaan ja nauttia uusista maisemista. Haluan nauttia, ilman menneisyyden taakkaa, ikävän kamalaa painoa.

Olenko valmis? Olenko halukas? Kyllä. Olen trapetsitaiteilija nuoralla. Ei hätää. Turvaverkko on vahva. Se kannattelee. Tikkaat johdattavat takaisin nuoralle, periksi ei anneta. Putoaminen ei satu, taito karttuu. Jokainen epäonnistuminen tekee minut vahvemmaksi. Niin haluan uskoa. Kunhan verkko kestää.

Elämä tuo vastaan paljon hyvää. Paljon onnea ja mieleenpainuvia hetkiä ihanien uusien ystävien parissa. Mielessä uudet haasteet, uusi tulevaisuus. On aika jättää surun taakka taakse. Lasti kevenee ja kulku tuntuu kevyemmältä. Elämä hymyilee jälleen. Tuntuu hyvältä. Kaikkea mukavaa on tulossa, tunnen sen. Hymyilyttää kun mietin kotiinpaluuta. Paljon ihania ihmisiä odottaa. Tiedän jo mitä haluan. Nyt on aika jättää vanhat taakse. Katse tarkkana, korvat höröllä. Olen syntynyt uudelleen. Olen vahvempi, eläväisempi, kiinnostuneempi elämästä. Olen innokas, haluan maailmalle, haluan tehdä juuri sitä mistä pidän. On aika tutustua elämän toiseen puoleen. Välttää vanhat, jo tehdyt virheet. Viisaampana kuin vuosia sitten, tietämättömänä tulevaisuuden kuopista. Nyt on aika elää! Ja sen olen itselleni luvannut. Vastuu onnestani on minulla.

Elämä, se on minun.