torstaina, helmikuuta 17, 2005

Terveisiä Hollywoodista!

It´s me, Ellu Jokinen, from Hollywood! What?! What do you mean you don´t know me. I have my own tv-series in Finland and you can see me acting in comercials as well... Ring any bells?
Yeah! Tänään asteli viiden hengen kuvausryhmä meidän asuntoon ja tuntien laitteiden asennusten jälkeen, ACTION. Joku paikallinen opiskelija teki pientä kanavamainosta erääseen kilpailuun Englannissa ja tarvitsi länkkäreitä siihen näyttelemään. Annu veti pääroolin bimpona blondina (suoriutu muuten tosi hyvin) ja meidän piti leikkiä istuvamme iltaa ystäviemme kanssa olohuoneessa. Syötiin sipsejä, juotiin limua ja samalla tuijotettiin pimeää telkkaria ja seurattiin muka Annua hölmöilemässä telkkarissa. Näytelkää niin kuin telkkarissa olis teidän lempiohjelma, näytelkää vakavaa, niin kuin kesken American Idolin kanava vaihtuis ja olette tosi vihaisia, naurakaa... Ja juuri kun luultiin että homma on ohi... It´s time to take some close ups.. Sanna, näyttele olevasi vihainen, Katja, could you do some furious looks and jump up and down like you´re really mad.. Ok. Tuntui tosi oudolta hyppiä siinä ihan muka-raivoissaan, kun kaikki muut tuijottaa vieressä, etkä oikeesti ole edes vihainen millekään. Yritin sanoa niille, että i´m not angry person. Ei mennyt läpi. Otokset näytti tosi hyviltä, ainoa että kiroiltiin suomeksi ihan kunnolla, kun ne käski huutaa jotain, mitä normaalisti huutaa kun on raivoissaan. Siinä perkeleet sai kyytiä, kunnolla. Toivottavasti ääntä ei oteta mukaan.. :)
Eli, Hollywoodissa nähdään. Sanna kuvas mun näyttelemiset myös omalle videokameralle, joten nähtävää on myös tuleville sukupolville. Projektin vetäjä-tyttönen lupasi antaa meille omat kopiot valmiista versiosta, joka lähetetään myös Englantiin kilpailuun. Saapa nähdä.

Tänään tuli kirje Australiasta. Ajokortti on taas oikeassa osoitteessa. All´s well that ends well. Eli se siitä episodista. (Sanna on taas raivona kun mulle kuulema tulee liian paljon postia. Mun mielestä ei tuu tarpeeksi.)

Meillä alkaa olla deadlinet meidän ryhmätöistä, ja ilmeisesti joltain mun ryhmäläiseltä tuli tänään tekstari niiltä tiimoilta. Ainoa ongelma on vain että kellään ei ole mitään hajua, mitä mun sen mukaan pitäisi tehdä. Pyysin apua myös siltä kuvausryhmältä, mutta paikallisina heilläkään ei ollut hajua, mitä siinä todella lukee. Viesti menee näin:

Hie der peepz..Sori 2 disturb u all @ dis tym..But can i ask do u 1 2 CS
online mtg tmw?Aft PCC? As heard fr o/r grp dat dateline in on Mon 21st..

Ja kuka uskaltaa vielä väittää että mun englannin kielen taidoissa on parantamisen varaa. Eräs singaporelainen valitti, että niiden mielestä on niin hassua että eräs vaihtari jenkeistä puhuu niin hyvää englantia. Hassua siksi, että heidänkin äidinkieli on englanti, lah. Hitto, onpa kumma että jenkit puhuu selvää englantia, jos singaporelaisten englanti on tuota luokkaa...

Huomenna juhlitaan JP:n ja Mikan tupareita. Ne vihdoin löysi hyvän kämpän tästä meidän läheltä, ja koska Mikan tyttöystävä on vielä kylässä, on hyvä aika viettää tupareita porukalla ja lähteä clubille jatkoille. Kuulema lauantaina meidät on taas kutsuttu sen kuvausryhmän kanssa viettämään kiinalaista uutta vuotta, ja sunnuntaina pitäisi mennä niiden yliopistotyttöjen luo viettämään, yllätys yllätys, kiinalaista uutta vuotta. Luulen, että yhdet juhlat ainakin pitää jättää väliin, ei kyllä hymykuopat kestä sitä tekohymyn määrää jos meinaa kaikki paikat koluta. Mutta hyvin tyytyväisiä ollaan, että näinkin monta kutsua on saatu, ihan pienen ajan sisällä..

Mun on pakko kertoa siitä mun nörttikoulukaverista. Oon aina ollut sitä mieltä että koulukiusaaminen on kamalaa ja ihmisiä ei saisi puhutella nörteiksi, mutta... Tai Wei, mun rakas luokkakaverini, joka on vainonnut mua since the day one... Olimme eilen ryhmätyömme päätteeksi kaikki menossa design-puolen ruokalaan lounaalle. Etsittiin vapaat pöydät ja lähdimme jokainen katsomaan, mitä ruokaa tänään söisimme. Osa meni ostamaan muslimiruokaa toisesta päästä food courtia ja mä otin perinteisesti kiinalaista niin kuin aina. Ollaan suomalaisten kanssa vakioasiakkaita sillä kojulla, ja ne tyypit tuntee meidät ja on aina vitsailemassa. Juuri kun oli mun vuoro tilata ruokaa, Tai Wei ilmestyy mun eteen, ja sanoo jotain mistä mulla ei ollut mitään hajua mitä se tarkoitti. Sorry, what did you just said? Se kysyi, että selviänkö tilaamisesta itse, voitko sanoa mitä haluat että voi tilata sulle ruokaa. Olin ihan äimänä ja sanoin että, kai mä nyt osaan ruokani itsekin tilata. Tai Wei tuli ihan mun naamaan kiinni sillä samalla sekunnilla ja kysyi todella huolestuneena, että mikä sua Katja vaivaa? Onko sulla joku hätänä? Sanoin että ei tietenkään. Tilasin ruoan, vaihdoin pari hauskaa lausetta sen kojun pitäjän kanssa ja maksoin. Tai Wei jäi siihen ruokaa kattelemaan ja menin viereiselle kojulle ostamaan juotavaa. Pöydässä kysäisin rakkaalta herrasmiesluokkakaveriltani, että etkö syö tänään mitään. Se sanoi tosi tylysti, että ei ole tällä hetkellä sillä tuulella että voisi syödä mitään. Meillä taitaa olla Tai Wein kanssa ryppyjä rakkaudessa. Niinpä! Kyllä joku jaksaa sitkeesti vainota, en malta odottaa lähtöä Suomeen. Saan sanoa bai bai Tai Weille. Liekkö jää itkemään lentokentälle. Kyllä on noiden teinien kanssa hermot välillä tiukilla.

Voi ei, telkusta tulee Bachelor!