Lupasin kertoa...

Minun ja Annun seikkailu kiinalaisen uuden vuoden päivälliselle ei ole saanut vielä loppua. Niinpä kerron tarinan, niin kuin se todellisuudessa meni..

Perussiistit vaatteet päällä, hyvän onnen appelsiinit kassissa, suuntasimme MRT:llä Bishuniin. Perillä olimme ajoissa. Mietimme, että oli tyhmää lähteä ilman ihmisen tuntomerkkejä tai yhteystietoja. Meidän piti tavata joku 16.30, raivon vallassa uutta suunnitelmaa miettien odotimme yhä asemalla 16.50. Meidän luokse tuli kuitenkin shortseissa, t-paidassa, tennissukissa ja vaelluskengissä kaveri. Paikalla oli muitakin länkkäreitä, ja kävi ilmi että tilaisuus johon olimme menossa, oli NUS yliopiston vaihto-opiskelijoille järjestetty tapahtumat, johon meidät polytechniciläiset oli myös kutsuttu. Tunsimme itsemme ihan tyhmiksi hienoissa vaatteissamme, sillä kyseessä ei todellakaan ollut intiimi päivällinen perheessä.

Matka jatkui vielä bussilla päämäärään, joka oli jonkun yliopistoihmisen kerrostalokodin takapihan grillikatos. Siellä oli jo porukkaa, liekkö lopullinen määrä lähennellyt 50. ihmistä. Kaikki oli vaihto-opiskelijoita tai yliopistoporukaa. Se ei kuitenkaan selvinnyt minulle ihan kokonaan.. Tutustelimme muihin vieraisiin, suomalaistutti (lue: oli maailman epäsosiaalisin olo: et halua jutella kenenkään kanssa ja tekee mieli vain jurottaa yksin nurkassa kokislasi kädessä)vaan niin kovasti, koska aamupalasta oli jo 6 tuntia, ja ruokaa ei ollut tiedossa seuraavaan pariin tuntiin koska ongelmia oli sähkön kanssa. Maha kurni ja otsanahka kiristyi.

Kutsu ruoalle kävi. Jokaiseen pöytään oli kannettu oma höyryävä kattila. Aterian nimi oli Steam boat dinner.. Vieressä oli runsain määrin vihanneksia, lihaa ja kalaa. Tarkoituksena oli upottaa haluamansa ruoat pataan, odottaa niiden kypsymistä ja pistellä poskeen. Kuitenkin meidän padan kanssa oli ongelmia. Syöminen siirtyi. Lopulta pata nostettiin grilliin kuumenemaan. Ruoka oli keskinkertaista, ja nälkä ei tuntunut sillä sapuskalla lähtevän. Vähän epäonnistui meiltä se reissu, odotettiin vähän erilaista ja ehkä omassa asenteessa olisi ollut parantamisen varaa..

Lähdettiin siinä ennen yhdeksää toikkaroimaan bussipysäkille, ja oltiin vähän eksyksissä. Sattuipa niin, että kolme tyttöä hurauttaa siihen viereen autolla, ja kysäsee että mihinkä ollaan matkalla. Lupasivat heitää meidät MRT-asemalle, ja mikäs sen mukavampaa. Hypätiin kyytiin, tytöt olivat myös olleet siellä illanistujaisissa. Tytöt asuivat Tampinesin vieressä Simeissä, eli yhtämatkaa mentiin. Siinä rupateltiin kotimatka ja lopulta tytöt kutsuivat meidät seuraavana sunnuntaina heille juhlimaan kiinalaista uutta vuotta. Eli reissu ei ollutkaan turha, vihdoin olisi mahdollisuus nähdä paikallinen koti ja todellinen kiinalainen uusi vuosi perheessä. Vaihdettiin numeroita ja luvattiin olla yhteydessä. Mennään jos jaksetaan.

Tänään olin yhteydessä entiseen joukkuekaveriini. Oli kiva vaihtaa kuulumisia. Koko ajan varmistuu entistä enemmän se, että olen missannut niin paljon unohtamalla hyvät ystävät seurustellessa. Jos joskus olen tyhmyyksissäni sanonut ettei mulla ole kavereita, olen valehdellut. Mulla on tosi paljon hyviä ystäviä, ja mä olen ollut dorka kun en ole sitä huomannut. Olen teille kaverit paljon velkaa, ja toivon että ystävyytemme taas kukoistaa ja uusia mukavia hetkiä tulee runsaasti lisää! Eläköön ystävyys! Kaikki on kiinni omasta aktiivisuudesta ja viitsimisestä. Kapeakatseisuus on typerää.

Kerronpa teille vaihteeksi jotain hauskaa.
Human Recourses kurssiin kuuluu Problem 2 osasuorituksena pitää 20 minuutin mittainen urheilu/liikuntatuokio. Ongelman aiheena kun on employee wellness ja stress control. Muu ryhmä suunnitteli pitävänsä vähän joogaa ja vähän taistelulajeja... Mä rupesin sitä miettimään, että voisiko mukana olla jotain suomalaista. Sitä mietiskelin ääneen Annun kanssa, ja keksittiin Letkis. Vanha kunnon letkajenkka jos ei saa sykettä nousemaan ja hymyä huulille niin ei sitten mikään. Tänään juttelin ryhmäläisten kanssa asiasta, ja täytyy myöntää ettei vastaanotto ollut se mitä odotin, mutta myöntyivät suuren projektitaakan alla. Musiikki täytyy imuroida netistä, ku ei sattunut letkiskasettia mukaan. Tänään sain myös tietää että mun täytyy nyt sitten kirjoittaa siitä raportti, miksi valittiin letkis, ja mitä hyötyä siitä on edistämään työntekijöiden hyvinvointia etc. Katselin netistä letkiksen historiaa ym ja arvatkaa mitä löysin! En mitään. Ei huolta. Päätin keksiä itse.

"Suomessa letkajenkkaa on tanssittu jo esi-isien aikoina parantamaan sairauksia,
kuten flunssa, kuume ja tuhkarokko. Sitä tanssittiin myös talvella pimeän aikaan, tarkoituksena houkutella aurinko pian esiin helpottamaan synkkää kaamosta.Nykyään letkajenkkaa tanssitaan
sukukokouksissa esi-isiemme muistoksi ja karkoittamaan pahoja henkiä.
Letkajenkka on vahvasti osana suomalaista kulttuuria ja sen
terveysvaikutuksia tutkitaan parhaillaan..."

Aika paksua, enkä todellakaan aio tuollaista puppua syöttää näille huonosti englantia puhuville aasialaisille. Sen sijaan kirjoitan, että

"Letkis on omiaan piristämään rankaa ja väsyttävää työpäivää. Sen tuoma fyysinen
rasitus parantaa varsinkin istumatyötä tekevien verenkiertoa ja täten parantaa
keskittymiskykyä. Hauska musiikki sen sijaan stimuloi aivojen eri osia ja
irroittaa ajatukset hetkeksi työasioista. Letkajenkan tyyli tanssia jonossa
muiden työkavereiden kanssa lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta, ja samalla uusia
ystävyyssuhteita voidaan solmia tauon ohella. Suosittelen letkajenkkaa
tanssittavaksi pari kertaa päivässä, työajalla. Työajan tuhlaus muuhunkin kuin
työntekemiseen on yksi parhaista lääkkeistä stressin poistoon.."

Miltäs kuulostaa? Tuleeko kymppi? :) Raporttia kieltämättä pitää vielä hioa, mutta luulen että jumppatuokiosta tulee ainakin hauska!