Miksi Singapore ei enää nappaa?

Singapore ei nappaa siksi, että täällä ihmiset luulevat puhuvansa tosi hyvää ja ymmärrettävää englantia. Saanen tehdä selväksi hyvän singaporelaiset, olette täysin väärässä. Menkää kielikouluun. Ette ymmärrä mitä tarkoittaa piece of cake, mutta ymmärrätte mitä tarkoittaa
We nd 2 meet wif our trvl group tml @ sch. See u infront of e lt18 at 2pm!!
(Suomennettuna siis We need to meet with our travel group tomorrow at school. See you infront of the lecture theatre 18 at 2pm)

Get real guys! sanon minä!! (Tuo oli lainattu Sanna blokista törkeästi suoraan ilman mitään lupia, mutta koskettaa meitä kaikkia täällä joka päivä...) Toinen syy, miksi inhoa Singaporea on tämä sietämätön kuumuus. Monsuunikausi tuli ja meni, nyt piisaa hellettä. Makasin puoli tuntia altaalla aurinkotuolissa, ja selkäni alla ollut huivi piti vääntää kuivaksi. Alleviivaan että en räpäyttänyt silmäripseäkään sen puolituntisen aikana, vaan makasin paikallani valuen hikeä tai jotain muuta kosteaa. Kolmanneksi, inhoa tuota tuijotusta. Australiassa oli niin autuutta, kun sopeutui joukkoon aivan täysin. Täällä sitä taas kävellään kun KAIKKI tuijottaa! Olen tullut jo varmasti vainoharhaiseksi täällä. Neljänneksi, miksi ihmiset eivät voi kävellä suoraan. Ostarilla on nyt väkeä kuin hyttysiä, koska kiinalainen uusi vuosi on ovella ja kaikki haluavat ostaa kaiken punaisen ja kullalle kimaltavan. Mutta kapealla käytävällä jossa ihmisiä kulkee ja jonottaa molempiin suuntiin, niin keksitkö parempaa paikkaa pitää perhekokousta sukulaistesi kanssa kuin keskellä sitä käytävää jotta kukaan ei varmasti mahdu kulkemaan. Tai menetkö ostarin kapeimpaan (ja vilkkaimpaan) kohtaa miettimään pienten lastesi kanssa, mihin haluatte mennä seuraavaksi. PALAA HERMO!! Tsiljoonanneksi, miksi ihmiset eivät tajua koululla että englanti ei ole minun äidinkieleni ja minä en tajua kaikkia mitä mussutatte sillä kielellä jota kutsutte englanniksi.. Nyt tulee jo niin paljon savua korvista että pian paukkuu ja rätisee ( ja se ei ole ääntä kiinalaisesta uudesta vuodesta... )

Saavutuksia on kuitenkin kerätty. Maistoin elämäni ensimmäisen kerran sushia ( tämä tapahtui jo Australiassa, sillä yksi japanilainen hostellin asukas oli töissä japanilaisessa ravintolassa ja toi illan päätteksi meille left overeita.. nam nam!). Onhan se hyvää. Jos tykkäät graavilohesta ja riisistä, maista sushia. Ei sitä kovin paljoa jaksa, mutta makupalaksi ainakin. Nyt kehtaa jo tunnustaa olleensa aasiassa. Toinen saavutus on, että olen nähnyt torakoita (paljon). Ja oikeastaan tämäkin tapahtui jo Ausseissa, mutta niitä pihakivetysten kuhinan lisäksi näki juoksentelemassa vessassa ja suihkussa, myös meidän makuuhuoneissa niitä vilisi. Ulkona roikkui pyykit narulla, niin torakat juoksenteli siellä paidan helmoissa.. Eka päivä oli aika rankka, mutta seuraavina päivinä niistä ei jaksanut enää välittää. Mutta täällä Singaporessa Annu löysi eräs yö torakan hiuksistaan, että ei tarvitse lähteä kovin kauaksi kalaan. Sanna on onneksi kokenut torakanmetsästäjä, ja mätki sen kaverin hengiltä. Liskoja täällä juoksee seinillä, pöydillä ja lattioilla alituiseen, mutta torakoita, YÖK!

Tänään kaytiin Outin kanssa kuntosalilla päivällä ennen mun kouluun menoa, ja oli ihan kivaa. Siellä oli vain pari kaveria meidän lisäksi, joten tilaa piisasi. Sali oli kuitenkin jaettu väliseinällä kahteen osaan ja se parempi osa jäi lukkojen taakse, joten tyydyttiin juoksumattoon ja kuntopyörään, mutta saatiinpa jotain aikaiseksi. Huomenna järven ympäri kävellen ( reilu 4 kilsaa) ja uimaan. Saatiin tänään selville että tuolta urheilu comlexista saa tennismailoja lainaan kun varaa itelleen tenniskentän, joten Outin kanssa ollaan ainakin pelailemassa useampaan otteeseen. Ollaankin kauan harmiteltu kun meillä ei ole omia mailoja eikä päästä pelaamaan. Tästä se ura uurkenee..

Tänään käytiin sitten siellä elokuvissa. Taisin eilen antaa väärää informaatiota. Elokuvan nimi olikin Shall We Dance, eikä dance with me. Ihan keskiverto elokuva, vähän laimea juoni, mutta tanssielokuvat on aina niin ihania. Nyt kyllä puraisi tanssikärpänen siihen malliin että kun täältä tulen takaisin niin salsaa, lattareita ihan mitä vaan, mä tanssin. Mitä nyt oon viimeaikoina käynyt noissa clubeissa, niin aina on mennyt koko yö tanssiessa. Mikä sen ihanampaa kuin pistää silmät kiinni ja liikkua ihanan musiikin tahtiin. Kysykää vaikka Sannalta. Eihän se mun tanssiminen ole oikeasti mitään tanssimista, mutta rytmi on kuitenkin veressä ja liikkua täytyy. Tanssiminen voisi hyvinkin olla mun juttu.

Sain vielä lisää rohkaisua mun journaliikan opiskeluhaaveisiin, ja olen vakaasti päättänyt hakea sitä opiskelemaan. Nyt olen jo alkanut miettiä että hakisin myös toisille paikkakunnille, jotta lisäisin mahdollisuuksiani sillä saralla. Kuitenkin hirvittää ajatus jättää kaikki kaverit tänne ja perhe. Taidan olla niin henkeen ja vereen oululainen. Mutta ehkei pari vuotta muualla tekisi pahaa. Kavereita saa aina, sen olen huomannut. Mutta antaapa asian vielä muhia ja kuunnellaan kommentteja tuota kentältä, tuleeko kielteistä vai myönteistä rohkaisua muuttohaaveisiin. (Taitaa perheelle olla ainakin aika kova isku, tai mulle jättää äiskän keittiö.. :) )

Kyllä tämä Singapore alkaa tulla mulla jo sen verran korvista ulos, että eilen illalla värkkäsin itselleni aamukamman. Viisikymmentä yötä ja sitten pääsen kotiin. Olihan siinä kuulkaas hommaa. Mutta joka aamu numero pienenee, ja lähtöpäivä tulee lähemmäksi. Ei täällä paha ole olla, mutta tuntuu ettei Singaporella ole minulle enää annettavaa. Kai mä rakastuin tuohon Australiaan niin kovasti että tämä ei tunnu miltään.

Nyt lähden hampaan pesulle, kello jo näytää pian puolta yötä ja väsy painaa. See Ya!