Historian siipien kahinaa

Sunnuntaina järjestettiin Boat Queyn vieressä sijaitsevassa puistossa International Tourist Guide Day 2005. Se tarkoitti ilmaisia sight seeing kierroksia ympäsi Singaporea. Oli mahdollisuus valita kävely- tai bussikierros. Bussikierroksia tehtiin Chinatowniin, Little Indiaan ja Fort Canningiin. Koska Little India ja Chinatown tulee meille tutuksi jo shoppailureissuilta, päätettiin lähteä tsekkaamaan tuntemattomampi paikka, eli Fort Canning. Meillä olikin tuuria, koska olimme aika myöhään iltapäivällä liikkeellä, oli enää kaksi paikkaa jäljellä. Ystävällinen turistiopas kuitenkin lupasi ujuttaa meidät kaikki kuitenkin mukaan.

Matka Fort Canningiin bussilla (kävellenkin olisi sinne päässyt jos olisi osannut tien) ei ollut pitkä. Fort Canning on kukkula, (siellä sijaitsee myös Singaporen korkein kohta) jossa ennen asusti sulttaani prinsessoineen. 1800-luvun alulla Singaporeen tuli englantilainen herra nimeltä Raffles joka vuonna 1822 rakennutti kotinsa kukkulan huipulle. Toisen maailman sodan aikaan Fort Canning toimi myös englantilaisten sotilastukikohtana, ja nähtävillä oli vieläkin vanhoja rakennuksia ja linnoituksia niiltä ajoilta. Mielenkiintoisin kaikista oli kukkulan alle rakennetut käytävät, jonne sotilaat pommitusten aikana juoksivat. Kukkulan laella näkyi vain pieniä savupiipun näköisiä rakennelmia, jotka toimivat ilma-aukkoina. Valitettavasti emme päässeet tutustumaan niihin käytäviin, meidän aika ei riittänyt siihen. Jotain tunneleiden laajuudesta kertoo se, että Singaporen hallitus on useaan otteeseen päättänyt siivota käytävät ja avata ne nähtäville, mutta urakan laajuudesta johtua se on joka kerta keskeytetty. Nyt kukkulan vieressä sijaitseva entinen huoltorakennus on vuokrattavana, ja vuokrasopimukseen kuuluu osana käytävien siivous ja kunnossapito. Entinen yrittäjä meni konkurssiin ja nyt pelätäänkin käytävien purkamisen ja sulkemisen puolesta. Opas kertoi, ettei singaporelaiset itsekään tiedä paljoa omasta historiastaan, ja näin ollen he eivät näe Fort Canningin arvoa historiallisena paikkana. Herra Rafflesia pidetään modernin Singaporen perustajana, ja se selittääkin singaporen länsimaalaisen sävyn. Täältä löytyy Piccadilly roadit sun muut, paljon englantilaisia nimiä ja yrityksiä.

Opas kertoi myös mielenkiintoisen tarinan siitä, miksi kaikilla singaporen kissoilla on solmu hännässään. Se nimittäin on totta, joka ainoalla kissalla (joita täällä vilisee kujilla vapaina paljon. Päättelimme, että ne ovat täällä pitääkseen rotat ja hiiret pois katukuvasta) on hännänpää mutkalla tai parhaimmillaan kokonaan solmulla. Tarina liittyy sulttaaniin ja sen prinsessoihin, eli aikaan ennen 1800-lukua.
Sulttaanin prinsessoilla oli tapana kantaa runsaasti hyvin arvokkaita koruja ja timantteja yllään, ja kun prinsessat menivät uimaan ja riisuivat vaatteensa ja korunsa rannalle, merirosvot kävivät ryöstämässä arvoesineet. Prinsessat keksivät keinon estääkseen tämän tapahtumassa, ja laittoivat korunsa ja arvoesineensä tyhjään kissanhäntään, solmivat suun etteivät kalleudet tipahda ja ottivat ne mukaan uintireissuilleen. Siitä lähtien kuulema kaikki Singaporen kissat syntyvät häntä solmulla.

Mielenkiintoisia tarinoita osasi opas kertoa. Harmiteltiin vähän kun jouduttiin lähtemään, koska nähtävää siellä olisi ollut vielä vaikka kuinka. Yksin sinne toki voi mennä pyörimään, mutta kun et tiedä tarinaa niiden puiden ja yrttien taustalla, ei siellä ole oikeastaan kuin metsää ja vanhoja tykkejä. Näimme myös punaisia banaaneja kasvamassa puussa (tiesitkö että banaani terttu kasvaa ylös alaisin?) ja saimme kuulla että maailmassa on 25 erilaista banaanilajiketta ja 15 niistä voi löytää Singaporesta. Aina oppii..

Muuten täällä elellään jo aika lailla lopun alkua. Koulu alkaa olla loppusuoralla, perjantaina on suurimman osan ryhmätöiden palautuspäivä. Kotiin lähtöön on enää 29 yötä, eli kuukausi enää. Annu ja Mikaela lähtevät paria päivää ennen minua, ainostaan Sanna ja Outi jäävät enää tänne. Niin, ja totta kai myös pojat. Paljon olen miettinyt kotia tuloa, ihan kiva palata taas tutuille nurkille. Missään nimessä ei ole koti-ikävä, sen tunteen kyllä tunnistan, mutta jollain tavalla haikeudella muistaa kaikkia kotiasioita. Kaikista asioista on unohtunut ne huonot puolet, ja muistaa vain Suomen ihanat kesät, valoisat yöt, rantasaunan ja saunavihdan, siiderin tuoksun ja juhannuksen.. Aah.. En ole oikeastaan ollenkaan ajatellut että Oulussa on vielä kylmä pitkään ennen todellisen kesän alkua, ja juhannus harvoin on kovin lämmin. Sanoin iskälle tässä eräänä päivänä, että parempi varmaan nukkua alkuaika saunassa, että tottuu siihen kylmyyteen ja koleuteen. Mun huoneen lämpötila oli laskettu alle 15 asteeseen koska se ei ole käytössä. Luulen että sen saa nostaa yli 30 asteeseen jotta tarkenen. Toivottavasti en vilustu samantien. Voi, ja jumpalle meen heti ensimmäisenä kunhan toivut aikaerosta. Pitää Tanjaa vähän voidella jos se suostuisi leipomaan ja kokkaamaan kaikkea kivaa suomalaista ruokaa. :)

Täällä loppu aika varmaan vietetään Singaporen nähtävyyksiin tutustuen ja altaalla ruskettuessa. Huomattiin että rusketus katoaa ihan viikossa, jos ei muista käydä köllöttelemässä tuolla uimakompleksissa silloin tällöin. Hätä meinas tulla. Suomeen ei täältä passaa kalpeanaamana tulla. Se on ainakin varma. Kauhulla jo odotan sitä yhdeksän tunnin yökukkumista Bangkokin lentokentällä ja 14 tunnin lentoa Suomeen. Tänne tulo oli mitä tuskaisin, varsinkin jos on semmoinen ihminen joka ei osaa nukkua muualla kuin omassa ihanan pehmoisessa sängyssä. Liekö turhamaisuutta, vai mitä, mutta nukkuminen autossa, bussissa tai lentokoneessa on todellakin tuskallista. Varsinkin jos on kuorsaava vierustoveri...