Kirjoittamista kirjoittamisen jälkeenkin

Olen kirjoittanut 10 mailia, päiväkirjaa, chattaillyt messengerissä kavereiden kanssa ja vielä tämä rutistus. Kirjoittaminen on joskus ihanaa, mutta tänään se tuntuu enemmän velvollisuudelta joka täytyy hoitaa alta pois. Vaikkakin, en tiedä mitä muuta tekisin. Kaikki muut ovat jossain. Sormet lentelee jo omia aikojaan näppäimillä, ainakin kymmensormijärjestelmä hoituu. :)

Tähän asti meitä on tuijoteltu kaduilla estottomasti ja tutkailtu kuin pahintakin rikollista. Erikoisia kysymyksiä meille on esitetty aika ajoin, joihin olemme hölmistyneenä suorasukaisesta lähestymistavasta vastanneet jotain vielä hassumpaa.
Tähän mennessä olen joutunut vastaamaan kysymyksiin kuten: syötkö sinä porsaanlihaa? Noh, tässä nyt ei ole mitään kovin outoa, mutta tämän kysymyksen tarkoitus voi olla riemastuttava. Koska jatko olettamus tähän on: Hei kuulkaa, Katja syö porsasta! Siksi sillä on niin isot rinnat! Eli mihin pääsemmekään tästä. Muslimien joukossa kun ei ole luvallista syödä porsasta, niin selkeä syy-yhteyshän on se että koska heillä on pienet rinnat, niin se johtuu täysin siitä että he eivät syö porsasta. Myös meidän ripsien aitoutta on kysytty, samoin käytämmekö ripsiväriä. Minua on luultu myös hiustenlaiton ammattilaiseksi ja meidän silmien värin aitous on kyseenalaistettu.
Eilen kuitenkin oli kaiken huippu. Juuri kun lopeteltiin ryhmätyötä, niin tytöt rupes kyselemään että poistanko mä mun kainalokarvoja. Olin ihan ihmeissään että mistä moinen aihe yhtäkkiä. Jotain kait nyökyttelin koska seuraava kysymys oli, että nypinkö vai sheivaanko mä kainalokarvani ja jääkö mulle sen jälkeen kainaloihin pieniä mustia pilkkuja. Suu kirjaimellisesti loksahti auki. Loppujen lopuksi, heillä oli pokkaa kysellä noita kysymyksiä, ja mulla oli pokkaa kirjoittaa ne kaikkien nähtäville internettiin. Että tasoissa ollaan singaporelaiset. Mikään, mitä sanotte ei jää salaisuudeksi!! Buahahaa... *räkäistä naurua*

Tänään on ollut suht aktiivinen ja tapahtumarikas päivä. Tänään oli suomi-tytölle totuuden hetki opettaa laumaa sivistymättömiä, huonosti englantia puhuvia, naivin typreriä teini-ikäisiä tanssimaan letkajenkkaa. Se meni omalta osaltani hyvin, mutta pitihän niiten ryhmäläisten tulla siihen jotain häsläämään. Halusivat tanssia letkajenkkaa rivissä kädet toisten olkapäillä, ja sitten halusivat ottaa hyppyihin mukaan käsiliikkeet. Ei sitä turhaan kutsuta letkajenkaksi.. Oli mulla kova homma yrittää pitää ne aiheessa, ne olis halunnut soveltaa siihen tanssiin kaikkea muuta kuin niitä oikeita askeleita. Kyllä on ollut hermo tiukilla, näille kun ei tarkoitta kyllä, totta kai ja kyllä tarkoittaa joo, joo, joo! Sanokaa mulle että miten tässä pitäisi kommunikoida?!

Tänään pelattiin Outsan kanssa sulkkista tuolla meidän koulun sport complexissa. Tunti mätettiin ja hiki valui noroina otsalta ja selästä ja joka paikasta. Sit käytiin kattoon illalla vielä koulun kirjastossa elokuva Anna and the King. Hyvä leffa ja kiva ilta. Nyt olen loppu illan tyhjentänyt mailiboxia ja kirjoittanut vaikka mitä, loput te tiedättekin...

Nyt on aika lopetella tältä päivältä ja painua pehkuihin. Huomenna suunnitteilla taas matka Sentosalle auringon ottoon. Jos vain ilmat sallii. Tässä on jo useamman päivä satanut ja ukkostanut ihan kunnolla, viime yönä herättiin koko kämppä puoli viiden aikaan kun ukkonen oli ihan päällä ja jylinä oli aivan kamala. Ens yönä toivottavasti saa nukkua rauhassa ilman lisäefektejä.