Fakta homma

Hahaa.. luin juuri läpi tuon edellisen kirjoituksen, ja siellä oli lopussa SUURI valhe. Kirjoittamisen hetkellä se piti hyvinkin paikkaansa, että nukkumaan oli tarkoitus mennä. Tytöt oli New Asia Barissa ja olin kieltäytynyt lähtemästä mukaan koska olin liian väsynyt. Samalla kuitenkin kun kirjoitin päiväkirjaa, juttelin Mikan kanssa messengerissä joka kovasti yritti houkutella mua niiden mukaan baariin. Yritin ja yritin vakuuttaa että en ole tulossa, koska kello oli jo yli yhdentoista ja istuin lähestulkoon yökkäri päällä. Kuitenkin tuntien rautalangan vääntäminen alkoi tuottaa tulosta poikien voitoksi, ja päätin lähteä mukaan. Laitoin tekstarin tytöille, että missä päin kaupunkia he viilettävät koska ellu jokinen on sittenkin tulossa. Hyvä että kerkesin laittaa puhelimen takaisin pöydälle niin etuovi kolisi ja tytöt tulivat kotiin. Olin kuitenkin kerennyt laittautua valmiiksi vaikka pienoinen pettymys olikin että en päässyt nyt tyttöjen kanssa rilluttelemaan. Pojat kuitenkin ilmoittivat että nappaavat mut taksilla tuosta portilta, niin päätin kuitenkin pysyä uudessa suunnitelmassani. Jopa omaksi ihmetyksekseni seisoin lopulta portilla poikien huitoessa taksia tienposkessa. Mikalla oli suomesta vieraina velipoika Marko ja kaveri Kaitsu. Mikan ja Kaitsun kanssa hypättiin sitten taksiin samalla kun JP ja Marko menivät toisella taksilla edellä.

Monien selkkauksien jälkeen menimme hetkeksi hiljaiseen kaljakuppilaan Clarke Quella josta meidät pian häädettiin pihalle koska oli sulkemisaika. Katu tuntui autioituneen ihmisistä, vaikka keskiviikon piti olla yksi vilkkaimmista baari-illoista viikonlopun ohella. Pojat halusivat gothamiin, kun kuulivat että siellä on taas ladies night eli mulle hyvä, ja siellä on ainakin musiikkia ja juomista pikkutunneille asti. Sinne mentiin ja hauskaa riitti. Jokunen ilmainen cranberry vodka siinä hurahti ja loppu illasta tanssittiin poikaköörin kanssa lavalla ja bilestettiin oikein koko rahan edestä. Mikan, Kaitsun ja Markon juttuja kuunnellessa ei voinut kuin nauraa. Silloin ei harmittanut yhtään että lähdin. Taksi kohti kämppiä otettiin vasta pilkun jälkeen. Mulla ja Kaitsulla kenties oli jotain sutinaa, Mika oli vähän ihmeissään tästä yllättävästä käänteestä. Kieltämättä se oli vähän yllätys kaikille.

Aamulla suunniteltiin Kaitsun kanssa Night Safarille menoa. Mäkkärillä piti käydä syömässä aamupalaa, niin oli nälkä. Koska yöunet jäi edellisenä yönä rankan tanssimisen takia vähiin, päätettiin ottaa iltapäivällä vielä pikku nokoset että jaksetaisiin sitten illalla olla skarppina safarilla. Niinhän siinä kävi, että herättiin puoli kahdeksalta illalla ja safari jäi sitten näkemättä. Nälkä kurni taas vatsassa, ja päätettiin käydä kaupasta ostamassa vähän ruokaa. Laitoin pojillle spaghettia ja jauheliha-pekoni-ananas kastiketta ja oli kuulema parempaa kuin Pastamania ravintolassa. Kiitos Mika tästä kommentista, säilytän tämän muiston ikuisesti sydämessäni! :) Loppuilta meni Mikan ja Kaitsun törkyjuttuja kuunnellessa. Pojat lähtivät aamulla Phukettiin parin päivän minilomalle, joten juttujen lomassa matkalaukut täyttyi vaatteista ja muista tärkeistä esineistä. Jäin poikin kämpille siksi yöksi koska viimeinen linja-auto oli kerennyt jo mennä. Aamulla ennen kukonlaulua kömmittiin ylös ja ulos taksia metsästämään. Hyvästelin pojat, toivotin heille oikein mukavaa lomamatkaa ja nappasin itselleni oman taksin kohti Tampines Avenueta. Matka ei ollut kuin parin minuutin mittainen ja onneksi maksoikin vain 3 dollaria.

Viikonloppu menee löhöillessä ja toivoessa että ei sataisi kovin paljoa. Melkein viikon on jo ollut pilvistä ja satanut on lähes joka päivä, samoin ukkonen on jylissyt kaukaisuudesta. Kotiin en kehtaa näin valkoisena tulla, joten rusketusta pitää pian rueta ihan metsästämään. Kotiinlähtöön enää 19 yötä. Tuntuu että vasta olen tänne tullut, aika on mennyt todella nopeaan. Kuitenkin tuntuu että kotoa lähdöstä on ikuisuus. Nyt tuntuu haikealta ajatella että joudun jättämään muut vaihtarit. Läheisiä ystävyyssiteitä on solmittu, ja yhteiselo tyttöjen kanssa on ollut iloista ja värikästä. Puhetta jälleennäkemisbileistä on ollut, kuulema laivalle lähdettäisiin viettämään jälleennäkemistä. Sannan luona olen luvannut kesällä vierailla kangasalla. Varmaan seinäjoella mikan ja annan luona tulee käytyä, olen kuulema luvannut tulla provinssirockiin joten matka on ilmeisesti sinne edessä. Ikinä en olisi uskonut että näin hieno reissu voisi olla edessä. Odotin niin kovasti pahinta sen edellisen epäonnistuneen Englannin reissun takia, että paljon ennakko-odotuksia hyvään suuntaan ei ollut. Pelkäsin vain koko ajan pahinta. Oli hyvä että tulin tänne, enkä jäänyt huonon muiston pelossa kotiin. Maailmalla on niin paljon tarjottavaa, uusia tuttavuuksia ja nähtävää. Toivon kovasti että tämä ei jää ainoaksi reissuksi, onneksi on tämä päiväkirja muistuttamassa hyvistä ja huonoista päivistä. Todistamassa sitä, että todellakin uskalsin kohdata omat epävarmuudet, tein sen mikä pelotti, jännitti, ja viehätti yhtä aikaa.. Tyytyväinen olen tähän reissuun, itseeni ja elämääni. Täältä olen saanut elämääni paljon uutta ajateltavaa ja perspektiiviä. Surulla hyvästelen ystäväni täällä, ja ilolla tapaan taas vanhat tutut suomessa. Mihin sydämeni jää kaipaamaan, se selviää vasta oulussa.