Tunnetko minua ollenkaan?

Olen: matkoilla
Haluan: takaisin australiaan
Minulla on: kolme toivomusta
Toivon: tällä hetkellä vain itsekkäitä asioita
Vihaan: itsekkäitä ihmisiä
Pelkään: etten koskaan enää pääse takaisin australiaan
Kuulen: kattorupelin pyörimisestä syntyvän huminan ja tv:n melun taustalla
Pohdin: mikä haluaisin olla isona
Rakastan: onnistumisen tunnetta, australiaa, ystävällisiä ihmisiä, hyvää ruokaa, matkustelua
Minuun koskee: ero
Minä aina: pureskelen kynsiä (vaikka yritän lopettaa), syön viinikumimakeisia (liikaa)
Minä en ole: perso sipseille tai kekseille
Laulan: Alicia Keysiä huonosti
Itken: Ennen liikaa, nykyään liian vähän
En ole: rautarouva enkä täydellinen
Hämmennyn: yllättävistä kohteliaisuuksista
Tarvitsen: rahaa ja menolipun australiaan
Minun pitäisi: urheilla enemmän ja opetella lenkkeilemään, ottaa koulu vakavammin

KYLLÄ vai EI

Pidätkö päiväkirjaa?: kyllä
Onko ruoanlaitto sinusta hauskaa?: kyllä, mutta ei singaporessa
Onko sinulla salaisuus, jota et ole kertonut kenellekään?: eipä kovin synkkiä ainakaan
Pidätkö valokuvattavana olemisesta?: ennen en, nykyään se on jo ihan siedettävää

SEKALAISIA

Oletko ihastunut?: vähän
Haluatko mennä naimisiin?: ei se mikään edellytys hyvälle elämälle ole, mutta ihan mukava ajatus kylläkin
Kärsitkö matkapahoinvoinnista?: en
Tuletko toimeen vanhempiesi kanssa?: kyllä, onneksi (pusi pusi äiti ja iskä) :)
Tämänhetkinen hiustesi väri: tumman ruskea
Syntymäpaikka: Uleåborg

LEMPI-

Numero: 8
Väri: tällä hetkellä pinkki, turkoosi ja vaalean vihreä
Päivä: se päivä jolloin olen taas suomessa
Kuukausi: huhtikuu, silloin on mun synttärit (täytän taas 20)
Laulu(t): Alicia Keysin Karma
Vuodenaika: kesä ilman hyttysiä
Juoma: vesi
Puu: koivu ja palmu

Viimeisen päivän aikana oletko...
Itkenyt?: olen
Auttanut jotakuta?: itseäni
Ostanut jotain?: take awayta ja pussin! ribena mustaherukkamehua
Jutellut ystävän kanssa?: kämppisten
Ollut sairas?: henkisesti kipeä mutten varsinaisesti sairas
Käynyt elokuvissa?: tarkoitus oli, mutta ei
Käynyt ulkona syömässä?: en
Sanonut Minä rakastan sinua?: miksi sellaista sanoisin?
Kirjoittanut oikean kirjeen? en valitettavasti
Puhunut entiselle tyttö-/poikaystävälle?: kyllä, heikolla hetkellä
Ikävöinyt entistä tyttö-/poikaystävää?: vähän
Kirjoittanut päiväkirjaan?: sivutolkulla, niin netti kuin paperiversioo
Puhunut vakavia?: enpä kovin
Ikävöinyt jotakuta?: uusia ystäviä australiassa. mitenhän Annin jalka jakselee..
Halannut jotakuta?: :( en
Riidellyt ystävän kanssa?: riitely ei kuulu mun luonteeseen

VOISITKO KOSKAAN...

Hypätä benji-hyppyä?: en ikinä
Hypätä laskuvarjohyppyä lentokoneesta?: never never never!!
Tappaa ketään?: torakoita ja sääskiä.
Kävellä tulisilla hiilillä?: mieluummin ei
Lähteä jonkun kanssa treffeille vain hänen ulkonäkönsä takia?: mikä ettei, mutta jos pää on laho niin mitä sitä turhaa kolkuttelemaan
Olla kasvisyöjä?: olin, mutta äiti tekee liian hyviä lihapullia
Lyödä tuntematonta?: kyllä, malesian miehiä vois kaikki mätkiä.. pirulaiset..
Laulaa karaokea?: tehty jo. valitettavasti. heikolla hetkella peppersissä ultra brata
Vetää ympärikännejä?: no sekin on kokeiltu, mutta ei kiitos kovin pian uudelleen
Olla myymälävaras?: mitähän kysymyksiä nämä on???!!!! en tietenkään!
Puraista kirjastotätiä?: no ihmisiähän nekin on
Värjätä hiuksiasi sinisiksi?: ehkä teininä olisin innostunut mutta ei enää kiitos
Olla meikattuna julkisesti?: normaalia päivärytmiä
Olla ilman meikkiä julkisesti?: normaalia päivärytmiä
Huijata kokeessa?: kai sitä on joskus luntattu, mutta mitä hyötyä siitä on?
Yrittää jonkun poika/tyttöystävää?: katsoa saa, koskea ei. piste.
Laittaa jonkun itkemään?: no en ilman syytä
Seurustella 10 vuotta itseäsi vanhemman kanssa?: no jos se olisi kiva
Valvoa koko yön?: mielellään en, tulee univelkaa..

Tunnetko minut nyt paremmin?

Tavallinen maanantai

Niinhän se ensimmäinen arkipäivä taas koitti. Tuntui että univelkaa on vaikka kuinka, vaikka nukuttu on ihan ruhtinaallisesti viime aikoina. Liekö ilmastolla vaikutusta asiaan. Tiesitkö muuten että Ikealla on liikkeitä myös Singaporessa ja Australiassa ja sieltä saa suomalaisia turkinpippureita ja Oululaisen valmistamaa hapankorppua. Totta se on. Singaporen Ikea pitää kyllä etsiä käsiin ja käydä siellä vähän shoppailemassa, suolakurkut ja hapankorput olisi kyllä tervetullut piristys tähän kiinalaistuneeseen ruokavalioon...

Tänään käytiin Mikaelan kanssa iltapäivällä aurinkoa palvomassa uima-altaalla ja päiviteltiin Suomen ilmastoa. Onhan se järkytys tulla täältä hikisestä ilmastosta pakkaseen.. +15 oli Australiassakin jo liian vähän eikä tarennut ilman kunnon villakamppeita.. Jonkun täytyy tulla mua turkishaalareiden kanssa vastaann lentokentälle. (Siihen todellakaan ei ole enää pitkä aika!!)

Tyttöjen kanssa on pidetty muotinäytöstä ja juteltu maailman kulumiset reissun jälkeen. Kovasti on koko porukalla rahaa ilmeisesti lomalla palanut koska hyllyt notkuu uusia vaatteita. Mutta kaikki on hyvin tarpeellisia ja huolella valittuja. Erinomaisia ostoksia. Niin ainakin nyt tuntuu, mutta entäpä sitten kun yritetään saada kaikki nämä raahattua takaisin kotiin.. Sen ajan murheita :) Kyllä nyt kuitenkin tuntuu hyvältä uusissa vaatteissa, uusia bikineitä kun tuli kokeiltua jo tänään uima-altaalla: toimii!

Tänään päätin että salilla pitää rueta käymään, ja uimassakin useammin. En ole täällä ainakaan lihonut, mutta kaipuu takaisin SATSin jumppatunneille on kova. Ja se on kamalinta huomata kun tulee takaisin ja menee jumppaan ettei jaksa tehdä mitään ja kunto on rapistunut ihan kamalasti. Tiina kertoi mailissa että SATSille olisi tullut lukkariin Pilatesta ja et arvaa kuinka jo polttelee päästä taas sorvin ääreen.. Täällä ei ole kamalan kiva urheilla kun hengittäminen on hengästyessä vaikeaa ja alkaa kaipaamaan astmapiipun seuraa.. Uiminen on kuintekin hyvää liikuntaa ja sitä olenkin harrastunut säännöllisen epäsäännöllisesti. Joka kerta vähintään kilsa, ja se tuntuu sujuvankin kohtuullisen vaivattomasti. Salilla on vain niin inhottava käydä kun kaikki laitteet on niin vanhoja ja huonossa kunnossa, ja yleensä se on täynnä tuijottavia kiinalaisia/malesialaisia teinipoikia. Ei paljoa nappaa mennä sinne näyttäytymään. Mutta pähkäiltiin että jos käydään aamutuimaan ennen lounasta, niin siellä luulisi olevan sen verran hiljaisempaa että saataisiin rauhassa jumppailla. Ja meitä kiinnostuneita jumppareita alkaa olla koko kämppä täynnä niin voidaan pistää porukalla teinien päät pyörälle niin ei tartte yksin mennä sinne ahdistumaan.

Illalla piti mennä Sannan ja Outin kanssa elokuviin katsomaan Dance with me, mutta tytöillä oli ilmeisesti huomenna joku yllätystentti, niin pitikin siirtää elokuvailtaa jollekin toiselle päivälle. Pitäis kait sitä jotain syödäkin, kävin uinnin jälkeen hakemassa Take Awayta koulun ruokalasta, Sweet and sour chicken rice with vegetables. Se on aina takuuvarmasti hyvää, vaikkakin sen tiskin myyjät onkin vähän ärsyttäviä. Eilen kävin muka kaupassa, ja nyt jo on ruoka loppu kaapista enkä tiedämitä söis. En mitään raskasta kuitenkaan. Pitää varmaan luottaa Star Martin (auki 24h) leipävalikoimiin ja sieltä käydä jotain nappaamassa. Laiskottaa niin ettei jaksa kauppaan mennä, ja oikeastaan ihan turha mennä koska sieltä tarttuu vain jotain turhaa matkaan ja tuhlaa vaan rahaa.

Nyt nauttimaan MediaCorpsin ohjelma tarjonnasta.

We have just landed to Singapore

Aivan niin..

Täällä sitä ollaan taas Tampines Avenuella. Ihana ja rentouttava Australian loma on takana päin. Tippa linssissä hyvästelin uudet ystäväni ja lupasimme pitää yhteyttä ja vierailla toistemme luona jos satutaan samaan maahan. Nyt on ystäviä ympäri maailmaa ja maailmankatsomus laajentunut.

En minä vieläkään osaa kertoa Australiasta mitään erikoista, kunhan hehkutan vain koko ajan. Kenguruita en nähnyt, enkä myöskään koalia. Sen sijaan näin yhden Länsi- Australian parhaimmista rannoista (Scarbourough Beach) ja katselin kun ihmiset nauttivat auringon lämmöstä ja hyvistä surffailuaalloista. Freemantessa ja Perthin keskustassa kävin kiertelemässä yksin ja ystävien kanssa. Suurimman osan ajasta vietin hostellin takapihalla aurinkoa ottaen ja syventyen keskusteluihin ulkomaalaisten asukkaiden kanssa. Tytöt järjestivät mulle suomalaisillan, lihapullat olivat ulkomaalaisten mieleen, hyvä ettei reseptejä jaeltu. Vodka booli sai suurta kannatusta, ja saatiin koko hostellin väki viettämään mukavaa iltaa yhdessä takapihalle. Boolin loputtua suuntasimme tuttuun rantapubiin Stanfordiin ja sieltä viereiseen yökerhoon. Seuraavana aamuna muilla paitsi minulla (join loppuillan vettä) oli julmettu krapula, sillä vodka ei ole tuttu juoma ulkomaalaisille. Illan aikana oli myös syntynyt romansseja joille aamulla porukalla naureskeltiin sillä tilanne muistutti kauniita ja rohkeita tai melrose placea. Minä en oikein lämmennyt erään mukavan engelsmannin lähentelyille ja se möksähti ja lähti kesken illan hostellin sohvalle osoittamaan mieltä. Jospa se selviäisi siitä pika puoliin.

Tämä on sanottu jo moneen kertaan, mutta Australia todellakin tuntui kodilta, ja sinne mahdollisimman pian uusiksi. Ei sitä tunnetta pysty kuvailemaan, mutta jos tiedät miltä tuntuu palata kotiin pitkän matkustamisen jälkeen, tiedän miltä tuntui laskeutua Perthin lentokentälle ja astella Australian katuja.

Nyt on käyty ruokakaupassa ja saatu aamupalaa (kello 15.50) ja nyt odotellaan kämppäkavereita Balilta. Koneen pitäisi laskeutua puoli kuuden aikoihin. Ilta varmaan menee kuulumisia vaihdellessa ja jopuruillessa. Oikeastaan olen siitä varma. Palaan tyhjentämään matkalaukkua ja pesemään pyykkiä.

No worries..

No Worries, Mate!

Niinpa.. No worries.. Kavin tanaan shoppaileen yksin Perthin keskustassa. Kylla teki hyvaa. Oli aivan ihania vaatteita, ja sainkin ostettua sen mita lahdin hakemaan. Alusvaatteita ja pitkia housuja on nyt useammat, nyt ei pitaisi palella enaa.

Pojat on roadtripilla, enka ole niista kuullut sen jalkeen kun lahtivat. Toivottavasti heilla on yhta ihanaa kuin minulla taalla. Olen tutustunut ihmisiin ympari maailmaa ja tuntuu aivan ihanalta. Tunnen olevani vapaa ja onnellinen, menen minne haluan ja teen mika tuntuu itsesta parhaimmalta. Yhakin olen sita mielta etta tanne tullaan takaisin, vaikka ihan asumaan asti, pitkaksi aikaa. Talta reissulta kun tulen takaisin, tienaan sen verran rahaa etta paasen takaisin tanne ja olen Australiassa taas. Ja vaikka tama Perth on aika tuppukyla ja taalla ei ole muita kaupunkeja lahella, tama on silti ihanin paikka mita olen tahan mennessa nahnyt.

Tyttojen kanssa pidettiin pari iltaa sitten grillijuhlat takapihalla, rantapubeissa ollaan kayty kuuntelemassa musiikkia, ja shoppailemassa on kayty. Taalla olo jatkuu rentoutumalla ja mitaan tekemalla. Ja kaikki tanne tulleet ihmiset tekevat samaa, ei mitaan. Tasta hostellin vaesta on tullut kuin yhta suurta perhetta. Kaikkien kanssa tulen hyvin toimeen. Taalla on onneksi pyykkikone, oon pessyt tanaan kaikki vaatteet mita on matkassa. Singaporessa ei meinaa nyrkkipyykilla saada pyykista puhdasta ja hyvan tuoksuista, joten nyt on aika korjata virhe. Koko matkalaukullinen hulmuaa takapihalla iltatuulessa, ihana saada oikeasti puhdasta.

En ma oikeasti osaa taalta mitaan kummempaa kertoa, hehkutan vain koko ajan etta taalla on ihanaa. Ottakaa tama vaikka elossaolomerkilta, enemman kuin matkakertomuksesta. Taalla ei haluta hukata sekuntiakaan. Jatkan rentoutumista hyvassa seurassa ja ihanassa Australian auringonlaskussa.

No worries!

Australiassa

Hei vaan Australiasta!

Taalla on kaikki aivan mahtavaa! Pari paivaa sitten kun laskeuduttiin Perthin lentokentalle, tosissaan tuntui niin kuin olisi tullut kotiin. Matkalla hostellille ei paljoa maisemia nakynyt koska oli jo pimeaa, olihan jo melkein keskiyo.

Ensimmainen paiva meni biitsilla makoillessa ja nautiskellessa. Tama hostelli on kuin suoraan 70s Showsta pakuineen ja maalattuine seinineen. Taalla on porukkaa suomesta ensimmaista kertaa vuosiin, suomalaisia sattuukin olemaan perati 8 kipaletta. Sitten on porukkaa japanista, englannista, saksasta ja hollannista. Olen kerennyt tutustua kaikkiin, ja taalla on aivan uskomaton fiilis. Ollaan kuin perhetta. Jos jollain ei ole juustoa, joku lainaa sita sinulle. Jos olet menossa yksin rannalle, saat varmasti seuraa. poikien auton vuokraus ei onnistunut niin helposti. Vuokraamoa ei loytynyt millaan ja auto oli maksettu jo etukateen netissa. Tanaan heilla on ilmeisesti uusi yritys toisesta vuokraamosta, vain muutaman paivan retkea varten. Mina paatin jaada tanne, ja nauttia olostani taalla. Turha luulla etta olisin yksinainen tai liikkuisin taalla yksin. Koko ajan loytyy seuraa jostakin, tyttoja ja poikia. Tanne haluan muuttaa asumaan, olen ihan rakastunut Australiaan. Ihmiset ovat taalla niin ystavallisia ja ilmasto on ihanan lammin. Auringon laskiessa tulee kuitenkin kylma ja nokka kylmana on nukuttu jo muutama yo.

Eilen jarkattiin suomalaisten tyttojen kanssa grillibileet tuolla takapihalla ja kuunneltiin kaija koota. Meilla oli tosi hauskaa, tehtiin Sangriaa ja kaikkea herkkua. Tanaan lahden muiden kanssa kaymaan Fremantlen kaupungissa, jospa sielta loytyisi jotakin ostettavaa. Oon ihan innoissani enka haluaisi nukkua kun taalla on niin kivaa. Harmi etta on vain 9 paivaa aikaa..

En osaa kertoa jarjestelmallisesti kaikkea ihanaa mita taalla tapahtuu koska oon liian innoissani. Tassa on kuitenkin kaikille teille viesti etta hyvin menee ja taalla on aivan ihanaa!!! Rakastan tata paikkaa ja naita ihmisia. Tarkoitus on pysya tassa hostellissa koko loppureissu, oikeestaan oon maksanut sen jo valmiiksi.

Oon niin onnellinen!

Ready, Steady, GO!

Äärimmäisen huonosti nukutun yön jälkeen olisi tarkoitus ahkeroida vielä ennen lähtöä. Petivaatteet pitäisi vielä nurkkipyykätä sillä normaalitilanteessa vaihtolakanoita ei ole. Elän siis siinä toivossa että takaisin tullessani minua oottaa puhdas satsi vuodevaatteita. Kuka jaksaa huuhdellä ja vääntää lakanan ja pussilakanan??

Koululle olisi tarkoitus lähteä vielä nauttimaan viimeinen ateria, kansainvälisillä paikoilla pitää käydä jättämässä kaikki matkustustiedot (tuli uusi pakollinen kaavake vaihtareille heti tsunamin jälkeen). Sitten suihkuun ja pakkaamaan vielä suihkukamppeet. Mutta APUVA! Mun matkalaukku on nyt jo täysi vaikka siellä on vasta osa mun vaatteista, sinne pitäisi mahtua kaikki mun tavarat kun tulen maaliskuussa kotiin.. Jaiks.. Ehkä se kontti on hyvä idea.

Illalla juttelin vielä porukoiden kanssa messengerissä, ja sitten tuli vielä Ehokas. Pääsin nukkuun vasta puoli kolmelta. Onpa kumma jos nyt väsyttää. Sain kuitenkin nukkua 6 tuntia mutta tottunut puolet pidempiin tirsoihin niin verottaa vähän. Aattelin että lentokoneessa kerkeää sitten torkutella. En voi uskoa tätä todeksi että oon todella pääsemässä AUSTRALIAAN! Olen ihan sekopoltsi ja mietin vain niitä Perthin ihania ostareita joista saa ostaa mitä ihanimpia tavaroita, tai siis vaatteita. Ja kameraan pitää saada ekstra filmiä sillä nyt ei ole Sannaa sen kameran kanssa räpsimässä, joten miten mä nyt teille todistan että oon ollu Perthissä?! Kova homma edessä.

Nyt ahkeroimaan! Nähdään sunnuntaina 30.1.

Syömässä Sentosalla Satay kanaa. Jotain kanatikkuja ja oliko pähkinäjotain kastiketta.. Hyvin meni alas.. 

Surffibeibe rannalla. En osaa kyllä surffata, enkä pukeutua surffisti. Oonko siis vaan beibe rannalla...? 

Vierailupäivä Siloso Beachillä Sentosalla. Löydettiin loputkin kirjaimet jotka jäi uutena vuonna löytämättä.. 

Having diner before entering a night club (vodka free flow for ladies all night long..) That´s me and my mates looking pretty (as usual) :) 

Matkalaukkuelämää

Matkalaukku on kaivettu esiin takahuoneesta ja pyykit on kovaa vauhtia likoamassa kun Katja on pistänyt tuulemaan. Huomenna lähtee iltapäivällä 17.30 (paikallista aikaa Singaporessa) lentokone kohti Perthiä ja lento kestää sellasen viitisen tuntia. Perillä ollaan yöaikaan, ja päästään suoraan pehmoisille(?!) hostellin sängyille nukkumaan ja odottamaan innolla aamun valkeamista uudella mantereella. Paistaakohan Perthissa sama aurinko kuin Suomessa? Tsekkaa tää, niin olet Perth-nero seuraavassa visailussa!http://www.perthtouristcentre.com.au/

Tänään käytiin tyttöjen kanssa löhöilemässä tuossa takapihan uima-altaalla. Uimassa käytiin sadan metrin verran, suurimmaksi osaksi vaan annettiin veden viilentää kuuman auringon paahtaessa taivaalta. Nyt tässä kirjoittaessa on todettava, että sinä Katja teit sen taas! Laitoit taas aurinkorasvaa vain olkapäille ja rintaan, sen sijaan että olisit levittänyt sitä tasaisesti myös käsivarsille. Kädet vähän punottaa, kieltämättä, mutta ei mitään pahaa. Piti käydä ostamassa pienempisuojakertoimista aurinkorasvaa, kun suojakerroin 50 ei tuonut toivottua tulosta. Nyt on 23 ja vieläkin olis toivomisen varaa tossa rusketuksen laadussa, mutta ottaen huomioon kärähtämiskertoimen niin täytyy sanoa että nämä purkit on juuri sitä mitä tarvitsen.

Tässä ajan kuluessa on mieleen hiipinyt ajatus siitä, että olenkohan ihan oikealla alla. Bisnes ei kiinnosta sitten pätkän vertaa. Olen miettinyt sitä toista lapsuuden haavetta kirjoittajan urasta, ja mahdollisuuksista pärjätä sillä alalla. Olen saanut ihan kiitettävää ja mieltä piristävää kannustusta ystäviltä siltä saralta ja se nyt muhii mielessä yöt ja päivät. Ainoa joka masentaa äkillistä päähänpistoa on tieto siitä että mun lukion toikkari on bull shittia eikä sillä pääse kyllä mihinkään. Varsinkin kun viestintään otetaan sisään vain alle 20, ja hakioita varmasti on. Sitten olis hyvä jos pääsis pääsykokeisiin, mut muuten ei mitään tsäänssiä. Ellei tee niin kuin pupuli piivis ja lähde Haapavedelle. Liekkö olen valmis paikkakunnan muutokselle. Toiseen maahan kyllä, mutta toiselle paikkakunnalle.. Aika paha.. Pitää vielä miettiä tuota asiaa ja odotella yhteishakua. Varmasti haen, tuloksesta ei koskaan tiedä, mutta yrittänyttä ei ... Miten lie loppukaan. Liekkö tsunami vienyt mun motivaation tältä alalta. Ehkä piti tulla tsunami että huomaa mitä oikeastaan haluaa. Miksi minä nyt sotken tuon tsunamin sotkemaan kaikki asiat? Ehkä siksi että mua haastateltiin taas lehteen.. :) Kerronkohan enempää.. Olkaa OAMKlaiset tarkkoina...

Pupuli piivis sanoi mulle, että oon niin kaunis että se näyttää mun kuvaa sen sinkkukavereille että unohtaisin Taufikin. Tiedoksi vaan, Taufik on tullut mun elämään jäädäkseen! :) Siinäkös yrität, tarvii surffibeiben unohtaakseen Taufikin. Eli jos ystäväpiiristäsi löytyy uskottava surffibeibe ja tunnet ettei Taufik sovi ystäväpiiriimme, näytä mun kuvaa. Menee hetkessä jalat alta, mutta turhaa sitä ei tartte näytellä, kauneuteni voi olla liikaa joillekin heikoille yksilöille. Hahaa.. kylläpä naurattaa!! :) Mutta Pupuli piivis, haluan sut kämppäkaverikseni!

Ai niin!!
Oon kokonaan unohtanut kertoa että käytiin eilen SENTOSAlla! Se on siis se saari jolla ollaan käyty tyttöjen kanssa bilestämässä yöaikaa pariin kertaa Countdownissa ja ZoukOutissa, mutta tällä kertaa mentiin sinne ihan päiväsaikaan. Outin entisen poikakaverin kaverin pikkuveli :) tuli visiteeraamaan Singaporea pariksi päiväksi matkalla Aurtraliaan (Work and Travel ohjelmalla) ja luvattiin näyttää niille hieman nähtävyyksiä. Mentiin siis päiväksi Sentosalle kun se on jäänyt meilläkin näkemättä. Se on enemmänkin turisteja varten tehty paikka ja kaikki maksaa paljon! Mutta siellä on Under Water World jossa voi tutkailla kaiken maailman vedeneläviä. Sieltä löytyy myös Butterfly Park ja Musical Fountain, tsekkaa tää linkki niin tiedät mikä Sentosa on kokonaisuudessaan.. http://www.sentosa.com.sg/day.htm

Päivä oli aivan mahtava! Mentiin saarelle sellaisella cable carilla, joka lähti mantereen puolelta kerrostalon viidennestätoista kerroksesta ja meni meren yli suitsait Sentosalle. Vähän niin kuin Levin hiihtohissi mutta paljon paljon korkeemmalla. Kyllä vähän mahanpohjasta kourasi kun katseli alas päin mutta maisemat oli kyllä komeat. Perillä olisi ollut niiiin paljon nähtävää. Saaren ympäri ajeltiin monoraililla joka pysähtyi nähtävyyksien kohdalla ja näytti kaikki parhaimmat paikat. Siellä oli ihanaa biitsia vaikka kuin, että sinne ensi kerralla aurinkoa ottamaan. Laitan kuvia sieltä hetikun saadaan ne otokset ulos Sannan kamerasta. Ja kaiken hauskuuden jälkeen tultiin nätisti kotiin, tytöt kylläkin Orchard Roadin kautta, kun niiden piti vaihtaa vähän Balin rahaa. (Kotona huomasivat tulleensa huijatuiksi yhteensä 150€ rahaa, ja ei kuittia.. AUTS! ) Ja illalla uni maittoi niin hyvin että posottelin kellon ympäri.

Nyt jatkan pyykinpesua ja laukkujen pakkausta. Tuli nuo korjaajaukot hästäämään tuohon kun on ilmastointilaitteiden puhdistuspäivä, niin ärsyttää kun ne koko ajan pyörii tuossa ympärillä. Mutta sii juu kais leitör!

All well that ends well..

Aika se vaan menee niin nopeasti. Ja joka päivä oon lähempänä Oulun harmaata arkea. Nyt pitäis rueta jo tosissaan etsimään kesätöitä ja miettimään tulevaa kesää. Koko ajan vaan mielen tulee ulkomaille lähtö, mutta kun ei ole säästäväinen luonne niin minkäs teet. Tämä matkailu on siinä mielessä pirullista että kerran kuin lähtee niin haluaa nähdä koko ajan lisää uusia paikkoja. Onko se nyt hyvä vai huono asia, sen saa jokainen miettiä itse. (Tulee kumma desavuu, ihan niin kuin samat asiat olisin kirjoittanut aikaisemmin.. paljon mahdollista)

Tänään on ihan kiva päivä. Aamulla oli tentti, se meni huonosti kun en tajua Singaporen Employment Actia enkä sitä miten perustetaan Trade Union. Muistiinpanoissa joka toinen sana hepreaa, ja niitä asioista ei ole mulle mitään hyötyä suomen opintoja ajatellen. Tai siltä ainakin tuntuu. Nyt on siis semester puolivälissä, ja kaksi viikkoa lomaa.

Ellu ja Anne päättivät taas käydä viikonloppuna Einossa sillä tanssijalka vipatti siihen malliin. Hauskaa oli, mutta ei niin hauskaa kuin edelllisellä kerralla. Aamulla kuitenkin löysin baarimikon puhelinnumeron kassista ja hameen takapuolesta hiekkaa.. Miä lie tapahtunut!? DJ osasi soittaa kuitenkin niin hyvää musiikkia että tanssilattiassa on varmasti Katjan kengänkorkojen muotoinen kolo. Dance the Night Away..

Elämä täällä Tampinesissa on hyvin leppoisaa ja menee omalla painollaan. Outin kaverit tulevatkin vasta tänä iltana ja ollaan huomenna menossa porukalla tsekkaamaan Little India. Intialaista ruokaa pitää ainakin maistaa, ja en varmasti voi pitää näppejäni erossa niistä kaikista ihanista koriste-esineistä ja sisustustavaroista mitä siellä myydään. Miksi ihmeessä otinkaan sen pienen matkalaukun mukaani?!? Mutta olemme porukalla miettineet kontin vuokraamista, sillä pojat ovat suunnitelleet ostavansa elektroniikkaa ja se jos mikä painaa. Kuulema puolikkaan sohvan kokoinen kontti maksaisi Suomeen 200 dollaria, eli n. 100€ niin viidelle jaettuna se ei tekisi kovinkaan paljoa. Mutta mulla tuskin mulla tulee ostettua mitään niin kamalan suurta että se mun ostalta olisi kannattavaa. Vaatetta varmaan kertyy jonkin verran mutta ne varmaan kulkee matkalaukussa. Sanomatta paras.. Just Sanna kävi höpöttämässä ja niin kovasti polttelis lähteä sinne Little Indiaan nyt ostelemaan kaikkea ihanaa, ja olkaa tehdä vaikeaa pysyä jämäkkänä täällä kotona. Pakko sitä on varmaan johonkin lähteä, sillä ruoka on kaapissa ihan finaalissa.

Edit: Tänään ( tai mahdollisimman pian) täytyy ostaa Taufikin uusi CD joka on tullut kauppoihin jo perjantaina (ja minä en ole tiennyt)!!!! Taufik on ihana (Singaporen Idol voittaja) mutta miksi se ei soita minulle vaikka voisin olla sen tyttöystävä nro.3 (Taufik on muslimi ja saa ottaa itselleen 4 vaimoa). Olen ihan fani, mutta ehkä se on mulle liian nuori. Tykkään enemmän 32 vuotiaista.. :)

Olen viettänyt viime aikoina luvattoman paljon aikaa messengerissä jutellessa. Niin ne illat vilahtaa rupatellessa. Tässä taas juttu luistaa jonkun kivan ystävän kanssa.  

Taufik ei tarvitse enempää esittelyjä. Kylläpä nyt aikuista lapsettaa.. :)  

Taufik on mun idoli

Klikkaa otsikkoa niin tiedät enemmän..
On se niiiin ihana. Lähde Singaporeen opiskelemaan niin laskeudut teiniluokkakavereidesi tasolle ja diggaat mitä kummallisempia asioita. Kuten Taufikia..

Tässä Taufik laulaa mulle:

One Last

I never could imagine, life without you
From the moment you walked into my world
Never knew how long a loving flame could burn
But losing you has forced me to learn
That we can’t change the way we feel inside
And every try at love never turns out right
We both know it’s better if we just let it go
So let’s have

Chorus

One last kiss
One last touch
One last tender moment between us
One last dance
To our first song

While pretending there’s nothing wrong
Let’s stay here for a while and
Cherish every moment we’re in denial
We both know
It’s better if we just let it go

Every time
I try to take a stand at all
I see your face again and I fall
In the middle of the night there’s the scent of a rose
The smell of your perfume I suppose
But we can’t change the way we feel inside

And every try at love never turns out right
We both know it’s better if we just let it go
So let’s have

Chorus

Baby if we met each other under a different sky
Maybe then things would be much better between you and I
We could always hold on to this one special thing we share
But it would be too much for us to hear
So let’s have

Chorus

We both know
It’s better if we just let it go

On päiviä jolloin..

.. ei haluta tehdä yhtään mitään
.. olet väsynyt ja tunnet olosi kurjaksi ja vetämättömäksi
.. haluaisit vain rypeä itsesäälissä
.. syödä koko maailman suklaavarastot tyhjäksi
.. toivoisit enemmän kuin mitään muuta maailmassa että tulisi joku joka ottaisi syllii ja sanoisi että on ihan ok olla joskus surullinen
.. olet surullinen
.. on koko ajan nälkä
.. mikään ei tunnu miltään
.. tuntuu että sinulla ei ole yhtään ystävää maanpäällä
.. haluat pysyä koko päivän neljän seinän sisällä
.. tajuat ihmiselon rajallisuuden ja säikähdät
.. huomaat ettet olekaan se keneksi itseäsi luulit
.. vanhat asiat tulevat hyökyaaltona míeleesi ja jättävät kamalan sotkun
.. et oikein tiedä mitä sinun tulisi seuraavaksi tehdä
.. tajuat ettet ole enää viisitoista vuotias
.. joudut itse elättämään itsesi
.. elämä ei jatku ikuisesti

Tältä minusta tuntuu tänään, vaikka on luvallista tuntea korkeintaan kahta näistä asioista samana päivänä. Tänään on aika märehtiä, syödä roskaruokaa ja miettiä miten asiat ovat meneet niin kuin ne ovat menneet. Päiväkirja on saanut osansa purkauksesta, niin myös Ehokas. Sääli. Myös päiväkirjan vanhoja tekstejä on tullut luettua ja mietittyä että kuka on osannut kirjoittaa noin fiksuja juttuja. Minä se ainakaan en ole.

Välillä sitä elää niin nopealla tahdilla että ei kerkeä miettiä tärkeintä kysymystä maailmassa, mitä minä oikeasti haluan tehdä ja mikä on minulle hyväksi. Välillä taas juokset seinään pahki ja huomaat, että olet juossut viikko tolkulla väärään suuntaan vain tajutaksesi juosseesi väärään suuntaan. Elämä on niin vaikeaa joskus.

Tänään on mietitty sitä hemmetin eroa. Ja nyt tuntuu että mitä sitten. Se on vain elämää. Ihmisen elämä on sitä että tulee löydyksi ja lyö välillä itse toisia, ehkä ihan tietämättäänkin (joskus). En muista enää niitä hyviä hetkiä yhdessä, muistan vain rumat sanat lopussa sen kun sydäntä revitään rinnasta. Miksi sellaista haluaisin muistella? Miksi en suuntaisi kosteaa katsettani sen sijaan horisonttiin ja näkisin kauniin auringonlaskun ja tuntisin tulevaisuuden helpottavan tuulahduksen. Miksi? Miksi ei?

Kuka minä olen? Jos lähdetään filosofoimaan niin miksi ei aloittaa ihan alusta. Olen multipersoona, kameleontti joka ei tunne itseään vaan muuntautuu tilanteiden muutuessa. Olen sisilisko joka säikähtäessä pudottaa häntänsä, kasvattaa uutta jälleen kiven kolossa ja kun tuntee olevansa taas valmis, astuu esiin piilostaa ja jatkaa matkaansa kunnes säikähtää uudelleen. Olen pienen pieni muurahainen joka juoksee aavikolla kymmeniä kilometrejä yhden korren perässä tullakseen vain tallatuksi kotimatkalla. Elämä on oikea mysteeri. Miksi elämä ei voi olla vain virrassa makaamista ja matkasta nauttimista? Miksi pitää olla matkalla kipeästi painavia kiviä ja terävästi pistäviä ruusupensaita?

Näitä ajatuksia mielessä pyörittäen palaan takaisin makoilemaan sängylleni ja miettimään vastauksia elämän ihmeellisiin kysymyksiin.. Miksi?

Perjantaiaamun ajatelmat

Se olis taas viikko vierähtänyt ja tästä päivästä alkaa virallisesti minun 2 viikon loma. Onhan se aika surkeaa lomailla kun kaverit joutuu raatamaan koulutöiden parissa, ei sitä yksin tuu sitten lähettyä kamalasti minnekään. Mutta ykkösenä listassa on rusketus, ja siihen ei kavereita tartteta.

Sannan ja Outin kanssa tullaan pelottavan hyvin juttuun. Paljon löytyy yhtäläisyyksiä, mutta paljon myös eroavaisuuksia. Tuntuu että juttu ei lopu meiltä koskaan! On hienoa että olen löytänyt heidän kaltaisiaan ystäviä, ja varsinkin kaukana kotoa tosiystävät on tarpeen. Outi kertoi, että hänen ex-poikaystävän joku kaveri kavereineen on nyt matkalla Australiaan ja aikovat piipahtaa täällä Singaporessa matkalla. Heille pitäisi lähteä sitten paikoja näyttämään. Kyllähän me mietittiin, mitä niille näyttäis, kun eihän me itsekään oikein tiedetä Singaporesta mitään hauskoja juttuja. Tai korjaan, tiedetään kyllä mutta ei olla käyty oikein missään. Ollaan keskitytty tutkimaan noita naapurimaita.. Riippuu nyt siitä mitä ne täällä haluaa nähdä, Sentosan, eläintarhan vai chinatownia ja orchard Roadia.. Tekee ilmeisesti meille ihan hyvää nuo vierailija niin tulee itsekin tutustuttua tähän saareen.

Eilen oli opettajat järjestäneet meille business-puolen opiskelijoille (Minä, Mika, Sanna ja Outi (vaikka tytöt opiskelee turismia niin ne on kuitenkin business puolella) ja JP tuli myös kuokkimaan) teekutsut. Typerää oli että JPtä. Mikaelaa ja Annua ei oltu kutsuttu, eihän tuossa olis ollut paljoa vaivaa.. No tavattiin opettajat business siiven 5.kerroksessa eräässä aulassa. Miehiä alkoi lappaa sisään pian ja kaikki esittelivät itsensä ja jakelivat käyntikortteja. Mulla tais olla eniten tuttuja kun oli mun HR:n opettaja Mr. Nah ja mun supervisor Simon Seah (yäk!) ja sit ilmeisesti uusi rehtori tai vastaava business puolelta joka teki täysin selväksi että hänelle voi soittaa ihan milloin tahansa ja aina pitää tulla kysymään jos on jotain ongelmia.. Joo joo..
Ja tottaha kaikki halusivat tietää meidän Phuketin reissusta. Meistä tuntui niin kuin korppikotka lauma olis hyökännyt kimppuun ja repis meitä kappaleiksi, kun ne kyseli niin viimesen päälle. Me ei enää oikein jakseta puhua siitä, kun kukaan ei usko että siellä Karon Beachillä ei ollut mitään niin pahaa kuin muualla. Ja ihmiset haluaa niin jossitella että menee hermot. Siinä sitten nätisti hymyiltiin, syötiin rasvassa uitettua kylmää kanapalasta ja juotiin kahvitee sekoitusta. Ja kaiken huipuksi kestien loppupuolella se mun supervisor tulee mulle juttelemaan että onhan kaikki hyvin ja mitä sulle kuuluu. Ihan kivaa sinänsä. Sitten se kysy että mitä jos lähtäis joku päivä hienolle lounaalle ihan vaan kahdestaan!! Klonks.. mä olin ihan ulkona. Se on niin oksettava vanha kurttunaama ja mun ohjaaja ja se kysyy tuollasta. Yritin vääntää jotain hymyn tapaista kun en oikein tiennyt miten reagoida, ja ilmeisesti se otti sen hyväksyntänä ja aikoi soitella mulle myöhemmin siitä. En ikinä lähe sen kanssa mihinkään, ja vaikka olis kuinka hätä niin en!! Pitää keksiä vain älyttömän paljon tekemistä jos se soittaa. Hyi hyi hyi olkoon!! (Eikö nuilla kiinalaisilla ole mitään rajaa tuossa törkeydessä)?

Eikä siinä vielä kaikki. Minua pyydettiin kirjoittamaan ilmeisesti johonkin koulun lehteen juttu siitä Phuketin lomasta, mutta koska siitä oli kerennyt kulua jo aikaa ja se oli puhuttu läpi sukulaisille ja tuttaville, kouluhenkilökunnalle ja kavereille niiiiin moneen kertaan, niin tuntui että ei ole enää mitään kerrottavaa. Sanoin että mulla on niin paljon koulutöitä että kirjoitan sen jos ehdin, eli en. Enkä edes valehdellut paljoa, kiirettä on pitänyt.. No nyt pari päivää sitten Sannaan otettiin yhteyttä koulun toisesta lehdestä ja ne pyysi kaikkia meitä viittä haastatteluun juuri siitä matkasta. Pojilla oli koulua juuri silloin ja mullakin yksi haastattelu, joten Sanna ja Outi joutuivat kahdestaan piinapenkkiin. Haastattelijalle oli TAAS pitänyt selvittää juurta jaksaen mitä oli tapahtunut ja mistä se sinun kenkä sitten löytyikään ja oliko kamalaa ja mitä teidän päässä silloin oikein liikkui. Tulee varmaan oikea nyyhkytarina lehteen vaikka melkein kaikki meistä oli silloin nukkumassa hostellissa ja minä ja Sanna oltiin ainoat jotka nähtiin vilahdus siitä pirulaisesta. Lopuksi se mies halusi napsia tytöistä kuvia, ja se joutui kehottamaan Sannaa olematta hyvmyilemättä niin paljon. "Could you look a bit more sad"? Tosi absurdia näyttää surulliselta vielä kuukausia tapahtuman jälkeen keskellä koulun vilkkainta käytävää kun aurinko paistaa selän takana. Tottahan sitä hymyilee jos valokuvaa otetaan..

Nyt kun miettii niin eipä tänne sen kummempaa. Nyt alan aamupalalle, teen raportin haastattelusta valmiiksi ja häippään altaalle ruskettumaan. Uin jos on sellanen fiilis. Ja jos Simon soittaa niin se on kyllä Älä Vastaa!

...ja lisää uusia ystäviä. Törmättiin Sannan ja Outin luokkakaveri Mandyyn. Ja olihan se lystiä koko ilta. 

Tässä meidän remmi jolla jammailtiin vuodesta toiseen.. Outi, Anne (Sanna), Ellu (Katja), se uus-seelantilainen (vitsi kun ei jäänyt nimi mieleen..) ja Chris joka oli Hollannista.. 

Ellu ja Anne bilettää ahkerasti, mut nää meidän ulkomaan vahvistukset ei olleet ihan niin täysillä mukana. 

Countdown 2005 Sentosalla. Juuri päästiin sisään Bile-alueelle ja löydettiin päivän kirjain... S niin kuin Superkivaa!!  

Ilosanomaa..

Voiko sen iloisempaa sanomaa olla, kuin sinulla on ensi viikko vapaata?! Näin on. Ja ensi viikon jälkeen on taas viikko vapaata. Olen onnellinen. Aion kuluttaa nämä viikot löhöilyyn ja vaivalla ansaittuun laiskotteluun. Ei tsunameja kiitos, mulla on mitta täysi. Ja mikään luonnonmullistus ei estä minua menemästä shoppailemaan Ausseissa. PISTE.

Tänään on viimeinen rutistus ktähän.oulua ja sekin vasta 15.10, eli mulla on ruhtinaallisesti aikaa löhöillä uima-altaalla ruskettumassa ennen sitä. Niin kuin Alfred J. Kwack sanoisi tähän: Tää on onnen päivä! Huomenna saa nukkua pitkään ja makeasti.

Ja viikon päästä Perthiin. :)

Olen liian onnellinen kirjoittaakseni nyt mitään. Lopetan raporttini Singaporesta tähän.

Need a rich man by my side!

Näin se on. Meinaa siis siihen malliin laiskottaa, että rikas mies kelpais joka ostelis mulle ihania talvivaatteita ja romanttisia ulkomaanmatkoja. Ei meinaa nimittäin omat manekset riittää. Mutta se nyt ei ole ihme että opiskelijalla on rahat loppu. Päin vastoin, rikas opiskelija joutuu heti suurennuslasin alle ja häntä epäillään hämärähommista, puhumattakaan opiskelijaystävien suunnattomasta kateudesta joka voi suistaa laitakaduille..
Tänään välttelin luokkakavereiden soittoja, oli mun vapaapäivä koulusta. Kuitenkin tunnollisena ammattikorkeaopiskelijana tein kovasti koulutehtäviä kotoa käsin. Kamala nälkä yllätti iltapäivällä yhden maissa kun Sanna tuli koulusta. Päätetiin lähteä Mäkkärille syömään, kun oltiin puhuttu siitä jo niin monta kertaa. Outi oli kans chillaillut koko päivän kotona, muka vieläkin ilmaisen viinan bileet verottaa niin kovasti. Epäilen edellistä väitettä ja olen sitä mieltä että se on vain harjoituksen puutetta. Eli pitää useammin mennä niihin pippaloihin, ja niitähän riittää..
Eniveis.. Outi ei kerennyt meidän mukaan, joten Sannan kanssa otettiin suunta kohti bussipysäkkiä ja Tampinesiin. Sunnistettiin suoraa päätä Burger Kingiin, koska sieltä sai 10$ 2 hampurilaista, 2 isoa juomaa, ranskikset, sipulirenkaat ja kanajuusto tikkuja. Ja kourallinen ketsuppia kiitos! Roskaruoka katosi nopeasti nälkäisiin vatsoihin, ja siinä mahat pystyssä mietittiin jälkiruokaa.. Jälkkäriksi kuitenkin kelpasi pikakierros Metron (ostari) kenkäosastolla, joka tuli yllättävän kalliiksi näin jälkeen päin ajateltuna..

Päätin käydä ostamassa yhden hameen jota olin katsellut kuukausikaupalla, ja liikkeestähän tarttui mukaan yksi toppi kahtena eri värinä kun en osannut päättää (toi musta sopii niin hyvin sen mustan hameen kans mut eikö tää valkoinen soinnu älyttömän hyvin tän uuden hameen kanssa?). No sitten aateltiin et käydään kattoon vielä jotain. Niin kamalaa..

Tässä saldo:

1 hame (ihailtu niiiin kauan)
2toppia (mustana ja valkoisena)
1 kultaisena kimaltava ilmaisen viinan bilelaukku
1 Billabongin olkalaukku (eikö tää oo just sitä mitä oon ettiny jo kauan, vaikkakaan en niin ahkerasti mutta kuitenkin.. Eikö oo ihana?!)
1 turkoosi kaulakoru ja käsirengas (jotka jäi thaimaasta ostamatta koska tsunami tuli sotkemaan meidän shoppailupäivän!!)
1 pari korvakoruja (vain testatakseni etteivät korvareikäni vain ole umpeutuneet)
1 bilekaulakoru (nää oli tosi halpoja, sääli olis ollut ostamatta)
3 toppia/t-paitaa (Australiaan täytyy olla uskottavat surffibeibe- vaatteet, muuten menee uskottavuus. En olis muuten ostanut muttaku oli niiiin halpoja)
2 meikkiä (kultaista luomiväriä ja huulikiiltoa, kun ne mätsää niin hyvin mun uuden kimaltavan bilelaukun kanssa)

Turhuudella ei siis ole rajaa, mutta usko tai älä, nuo kaikki tuli tarpeeseen. Sä et siis voi millään mennä ilmaisen viinan bileisiin kahta kertaa samassa asusteessa. (Voi olla että ilmasen viinan bileet tulee vielä kalliiksi jos pitää joka kerralle ostaa uusi vaateparsi.)

Sanna alkoi nähdä peilistä jo odottavan äidin.
Se väittää et varmasti odottaa kaksosia kun maha on niin isoksi päässyt. Päätettiin rueta kuntoilukuurille Einossa. Eli ilmaisen viinan bileet voi ottaa kuntoilun kannalta kun tanssiminenhan on niin kuin aerobiciä ja kun alkaa janottaan niin tiskiltä vaan energiajuomaa.. Ja tänään juhlistettiin meidän hyvin alkanutta kuntoilukuuria ravaamalla kunnolla ostaria ympäri, kantamalla raskaita ostoskasseja (käytiin myös ruokakaupassa ja meloonin kantaminen käy hauistreenistä). Ja koska itseä täytyy myös uurastuksen välissä hemmotella, käytiin sen takia Burger Kingissä ja tilattiin isoin annos mitä menyystä löytyi. Oltiinhan raadettu tanssilattiallakin niin kovasti.

Koska kello on jo niin paljon ja nälkä (taas) kurnii vatsassa, on tullut aika käydä pehkuihin. Kirjoitan Ellun ja Annen pähkäilyistä huomenna lisää, sillä kouluhommat on tehty välteltäviksi! Gotta go!

Ilmaisen Viinan Bileet

Jos olet seurannut yhtään jaksoa Kumman Kaa ohjelmaa, niin tiedät mistä on kyse. Löydettiin tyttöjen kanssa oma paikallinen Eino ja Einossahan on tunnetusti Ilmaisen Viinan Bileitä. Niin on myös meidän Einossa, täällä se tunnetaan paremmin nimellä Gotham Penthouse...

Perjantaina löhöttiin sohvalla ja tuijotettiin masentuneena telkkua. Annu oli se, joka idean alun perin keksi.. Se oli löytänyt eräästä lehdestä ilmoituksen, jossa oli Einon mainos ja maininta Ladys Nightista (naiset pääsee clubille ilmaiseksi ja viina on ilmaista koko yön!! Believe it or not! Ja se on keino houkutella miehiä baariin, on ne miehet sitten yksinkertaisia että menee tuohon lankaan. Ja toimii kuin tauti..). Mietittiin sekunti ja oltiin kaikki ihan kympillä mukana. Lauantaina päätettiin lähteä ja kummasti riitti virtaa loppuillan tehdä tylsiä koulutehtäviä.

Kummasti se lauantai vaan vilahti eikä koulujuttuja kerennyt paljon tekemään. Kaikki oli ihan innoissaan ilmaisen viinan bileistä, että alettiin tyttöjen kanssa valmistautumaan jo neljän aikoihin. Pohjia otti vain minä, oli pari herkkubreezeriä kaapissa niin ne katosi meikatessa. Päätettiin käydä syömässä jossain ravintolassa kaupungilla, ettei mene ihan tyhjään mahaan se ilmainen viina.. Keskustassa Orchard Roadin lähellä on kuja nimeltä Clarke Quay josta löytyy ravintolaa, pubia ja clubia. Sieltä löydettiin ruokapaikka nimeltään the 1 Night Stand, joka kuulema on vain pubi, mutta kyllä me sieltä tuhottoman kallista ruokaa löydettiin.

Eino oli ihan siinä kulman takana, ja pihalla vielä näpsittiin pari valokuvaa. Taisi blokkari ulko-ovella myös napsaista valokuvan kamerakännykällään, kiinni jäi. Pojille emme olleet kertoneet lähtevämme bilestämään, eli oltiin ensimmäistä kertaa koko tyttöporukalla liikenteessä. Ja vaikka bileet oli vasta alussa, meillä oli jo hauskaa!

Einossa ei ollut vielä ketään kun mentiin sisään kymmenen aikoihin. Haluttiin tulla ajoissa että varmasti päästään sisälle jos on ryysistä. Hyvä tytöt, ilmaisen viinan bileisiin kannattaa aina tulla ajoissa! :) Tiskiltä kerrottiin, että kaikki Smirnoff viinapaukut on naisille koko illan ilmaisia haluamansa blandiksen kanssa. Sannan kanssa mietittiin et jos tilattais koko prikka. Mutta aloitettiin yksitellen sellaista 4 drinkkiä/30min vauhtia. (Tämä tarina ei ole sitten heikkohermoisille eikä tätä saa kayttää minua vastaan missään tilanteessa!) Alku oli kieltämättä aika hurja, mutta se tasoittui sitten iltaa myöden. Porukkaa alkoi lappamaan vasta puolen yön tienoilla, ja siihen mennessä olimme innostuneet tanssimaan tyhjälle tanssilattialle houkutellen sen pian täyteen niin miehiä kuin naisia.

Tähän mennessä olimme tehneet muutamia huomioita:

1) Tanssilattia oli tyhjä niin kauan kunnes menimme bailaamaan. Eli, saimme pelastettua Einon kurjalta lauantai-illalta.

2) Baarimikko laittoi yhden viinamitallisen sijasta meille alkuun puolitoista, mutta ilmeisesti juontitahdista ja päihtymistilasta säikähtäneenä laittoi loppuillasta vajaamittoja.

3) Mies, jota luulimme omistajaksi, seurasi meitä pienen matkan päästä koko illan. Ohi kävelessämme kilistelimme hänen kanssaan laseja ja vaihdoimme muutaman sanan. Hän sanoi alkuillasta mm. Good show girls! En tajua?!? Mehän vaan bilestettiin, ei se mitään showta ole vaan serious partying!

4) Sanna on hyvin kilpailunhaluinen. Outi sai sen 'omistajan' käyntikortin (josta kävi ilmi että se on 'vain' joku manager) ja Sanna päätti pistää paremmaksi ja saada meille VIP-liput Einoon jokaisiin ilmaisen viinan bileisiin. Sanna ja tämä 'omistaja' viettivät sitten hyvin keskustelurikkaan illan, joka sai viinahanat siihen malliin auki, että saimme mitä drinkkejä ikinä vain halusimme, ILMAISEKSI! Ainoastaan vesi oli maksullista, ajatella!! Sanna the yrjökuningas ei muista sanaakaan käydystä keskustelusta ja aamulla kovan laukun tutkimisen ja miettimisen jälkeen totesimme, että ei yhtään VIP-lippua, mutta Sanna oli kuitenkin saanut käyntikortin, eli tilanne Outin kanssa fifty-fifty.

Ilta oli siis uskomattoman tapahtumarikas ja täynnä biletystä. Outi jakoi puhelinnumeroita kaikille kivoille pojille ja oli aamulla ihan sekaisin kun pari tyyppiä soitteli, mutta kun ei ollut aivan varmaa oliko Joseph nyt se manager, vai baarimikko, ja oliko Adan nyt se mies kivassa paidassa vai se DJ.. Kun ei viittis kysyä kun sitten voi tulla hankaluuksia.. Minä sen sijaan unohduin musiikin vietäväksi (muistin kuitenkin välillä hakea lasiini täydennystä) ja tutustuin samalla yhteen kivaan australialaismieheen, joka osasi surffata. Eli surffibeibeen, niin kuin me tyttöjen kanssa kutsutaan kaikkia australialaisia miehiä jotka osavat surffata. Surffibeiben kanssa sit tanssittiin ja juotiin ja naurettiin ja loppuillasta seisoin baaritiskillä sen surffibeiben kenkä kädessä enkä kuollaksenikaan muista että miksi...

Aamulla sen sijaan Sanna the yrjökuningas päätti pysyä vaakatasossa koko päivän, sillä pienikin muutos asennossa voisi aiheuttaa George-reaktion. Koko sunnuntai menikin sitten nauraessa ja kertoessa kaikkea hauskaa mitä oltiin koettu. Seuraavat Ilmaisen Viinan Bileet Einossa olisi huomenna tiistaina, mutta ei olla varmoja kehdataanko mennä samaan paikkaan, sillä Sanna ei muista, oliko tosissaan puhunut sille managerille niistä VIP-lipuista tai yleensäkään koko keskustelusta (joka kesti nelisen tuntia..), Outi ei nyt ole varma että oliko se aamuinen soittaja nyt se baarimikko, joten hävettää mennä sinne ja sitten kun ei tiedä et onko vai eikö... Mulla nyt ei hävetä oikeastaan mikään. Bilestin kyllä niin ankarasti ettei niillä esitanssioilla ole pian töitä siellä Einossa. Ehkä ne VIP-liput ei sittenkään ole niin kovan homman takana.. :) Elämäni parasta aikaa, ehdottomasti.

Anne ja Ellu ovat nyt siis virallisesti vihkineet Einon käyttöön ja kaikilla on jotain sutinaa. :)

Rankinta tässä kaikessa on se, että tänä aamuna piti mennä yhdeksäksi kouluun, ja perillä sain tietää että perinteisen nimenkirjoitus-nimilistaan-riittää-session tilalle oli tullut vieraileva luennoitsija, ja kirjaimellisesti pilkin koko kaksi tuntisen, vaikka kuinka yritin tsempata. Silmät eivät enää kohdistaneet muistiinpanoihin. Onneksi tuli helpottava tauko ja ostin kunnon tölkillisen Red Bullia, vaikka luulen että tulin siitä uuteen humalaan juotuani ilmaisen viinan bileissä lähestulkoon pelkästään Vodka RedBullia. Luennolta kirjaimellisesti lensin takaisin kotiin ottamaan nokoset, ja nyt olen yllättänyt itseni tekemällä ahkerasti koulutöitä koko iltapäivän.

Tähän loppuun vois tehdä sellaisen yhteenvedon, mitä tyttöjen kanssa funtsailtiin jo dagen efterinä, että ilmeisesti olemme kolmestaan juoneet reilun kaksi pulloa Smirnoffia, pullon Bayleys kermalikööriä (kokonaan Sannan vika) ja päälle tequila shotit yksi per lärvi, + X-määrä drinkkejä joita miehet meille tarjosivat vaikka kuinka selitimme, et dorka, nää on ilmasen viinan bileet!! Eli Einossa tuskin on enää kovin monia ilmaisen viinan bileitä, sillä luulen että paikka kävi janoisten suomalaisneitosten takia illan miinuksen puolella.. Että semmosta.

p.s. Jos et ole tutustunut vielä Ellun ja Annen sielunelämään niin napsautappa otiskkoa Ilmaisen Viinan Bileet ja tiedät pian lisää. Kannattaa myös katsoa pari jaksoa, jäät varmasti koukkuun. Jos tunnet kolahduksen katsoessasi Annen ja Ellun hulvattoman hauskoja tempauksia, niin käy myös tekemässä Kumman Kaa- testi sivulla www.nelonen.fi/kummankaa ja jos sulla on kaiuttimet niin laita samalla nuppi kaakkoon ja kuulet mitä ihanimman tunnarin.

katjahelena 

Matkalla maineeseen

Täällä luppoaikaa kuluttaessa mieleeni iski tehdä pelkästään valokuvia varten ihan oman blogin. Nyt se löytyy osoitteesta www.katjahelenapics.blogspot.com. Tekstit on englanniksi ulkomaalaisia ystäviäni ajatellen jotta heilläkin olisi jonkinlainen käsitys mitä täällä tapahtuu. JP ja Mika ovat polttaneet mulle CD:lle lisää kuvia heidän kameroistaan, joten lisää on tiedossa lähiaikoina. Just be patient!

Kello on nyt 8 aamulla ja oon sairaan väsynyt. Luento alkais ysiltä, mutta ilmaisen viinan bileet verottaa pirteyskerrointa. Kerron siitä lisää kunhan selviän tästä päivästä. Huh.. Nyt vain itseä niskasta kiinni ja menox!

Äly ja väläys!

Kyllähän sitä kun pikkutyttö alkaa naputtaan niin tulosta syntyy. Tästä lähtien voitte kutsua minua Computer Geniouseksi ja puhutella minua Madame Katjana. Lisää kuvia tulossa lähiaikoina. Enjoy!

Katja ja Sanna (laseissa Suomesta jo kadonnut herkku Cranberry Breezer ja MudShake) vetämässä kalsarikännejä ihan vaan kotosalla.  

Twin Towers Kuala Lumpurissa. Kyllä näyttää niin hienolta. 

Home is where the heart is.. Siinä se nyt seisoo, kotikolo koko komeudessaan! 

Kuala Lumpurissa kaatosadetta pitelemässä Jungle Baarissa. Laseissa usko tai älä: MEHUA! (Mikalla tuoppi olutta, myönnetään..) 

Katja ja Mika ihmettelemässä Kuala Lumpurin korkeita rakennuksia 

Tietokonenörtistä avuttomaksi opiskelijaksi

Johtuen yllättävästä havainnosta tutkiessani tietokonettani, luulin vihdoin tajuavani jotain tietokoneiden päälle. Olin varma että olin heittänyt teknologian niskalenkillä maahan ja nyt paistattelisin ylpeänä saavutukseni johdosta kasan huipulla. Toisin kävi. Selvitin kyllä että messengerin ja weblogini ongelmat johtuivat palomuurista, jonka näppärästi hiiren oikeanpuoleista nappia painamalla sain pois päältä. A vot! Mutta.. Kun yritin saada liitettyä valokuvia blogiini. Grande katastroff! Vaikka kuinka downloadaan ja luen ohjeita niin en saa selvyyttä että missä mättää. Eli taas jää kuvat laittamatta, minkäs teet. Nyt harmittaa etten kuunnellut ATK- tunneilla vaan mailailin ystävieni kanssa ja suunnittelin kesätyöihin lähtöä Jenkkeihin.

Tässä sitä siis ollaan. Kattoon asti on kasa koulutöitä ja takana on 2,5 tuntia tehokasta työaikaa ja 0 valmista ja 2 aloitettua raporttia. Sen sijaan olen downloadannut netistä kaksi ohjelmaa ja ladannut 79 valokuvaa CD:ltä tietokoneelle. Olen myös lukenut sähköpostit ja jaaritellut messengerissä.. Miten tässä näin pääsi käymään? Myös pyykit olen kerennyt laittaa likoamaan (täällä pestään kuten vanhoina hyvinä aikoina: nyrkeillä) ja valmistamaan herkullista pakastepitsaa ja sotkemaan oman huoneen taas ihan kokonaan.

Jos juuri nyt voisin pysäyttää ajan yhdeksi vuorokaudeksi, ottaisin kahden tunnin päiväunet, heräisin katsomaan telkkaria, söisin hyvää salaattia ja appelsiinejä, kävisin Tampinesissa, eikun sittenkin Orchard Roadilla ostoksilla ja illalla menisin jammailemaan ilmaisen viinan bileisiin Ortsarille. 24 tunnin aikahypyn jälkeen istuisin taas tällä samalla jakkaralla ja jatkaisin muka koulutöiden tekemistä joilla on oikeasti tosi kiire. Nyt sen sijaan yritän keretä tehdä tuon kaiken kuuden tunnin sisällä ja sitten lähteä ilmaisen viinan bileisiin ortsarille. Täällä Singaporessa kun on tapana houkutella miehiä baariin antamalla vain naisille ilmainen sisäänpääsy ja ilmaista viinaa koko illan. Ja toimii kun häkä. On noita miehiä niin helppo vedättää.. Mutta ottakaapa suomalaiset mallia. Mietittiin tyttöjen kanssa että siinähän menee koko pulju tänä iltana konkkaan kun suomalaisporukalla lähetään baariin ottaan pohjia ja sit vielä muutama vodkabattery että saa tanssijalan liikkeelle. Ei taitais Suomessa tuollanen homma kannattaa, liian monta janoista baarikärpästä olis liikkeellä. Jos Oulussakin ilmoittais joku baari et ilmasta viinaa koko illan, niin siellähän olis kaikki vauvasta vaariin. Paitsi Ehokas, kun se on viinalakossa.

Yhäkin on yöunet hukassa sen Perth reissun takia. Haaveilen leijailevani pitkin Australian ostareita ostoskorin täyttyessä mitä ihanimmilla vaatteilla ja makoilusta silkkisellä hietikolla aaltojen räyskyessä rantahietikkoon, auringon helliessä ruskettunutta ihoani. Komeat surffaripojat kerääntyvät ihailemaan länsimaista kauneuttani ja kilpaa tarjoilevat Margaritoja, joita siemailen kylmän rauhallisesti valikoidessani joukosta vain komeimmat ja miellyttävimmät.
Kuten huomata saattaa niin ei ole ihme jos ei uni tule kun on ajatukset noin pilvissä. Kunhan nyt pääsis edes siihen halpaan hostelliin sisään ettei rahat oli ihan finaalissa niin mietitään sitten uudestaan sitä shoppailua. Ottaen huomioon viimeaikaisen ruokavalion ja vaatekaapin sisällön niin luulen että mun ympärillä pörräilee lähinnä kärpäsiä niiden surffaripoikien sijaan. Get real girl!

Nyt laitan soimaan Linkin Parkin Breaking the Habitin ja yritän saada järkeä päähän että voin taas jatkaa muka koulutöitä. Itsensä huijaaminen on varmaan huijaamista parhaimmillaan. Don´t worry babe, I´m an expert!

Ei mitaan asiaa

What's the Story Morning Glory..

Eilen paatin etta en laheta enaa kenellekaan ystavalle yhtaan mailia enaa koskaan milloinkaan. Yksinaisyyskohtaus on iskenyt jokunen paiva sitten, kun tajusin et oon taalla Singaporessa aika yksinainen ja kaipaan kavereita enemman kuin koskaan. Ehka siita syysta oon tarkastanut sahkoposteja tieheampaan kuin yleensa. Olis edes roskapostia. Tai ei sittenkaan, se se vasta harmittaa. Rakas ystavani pupuli piivis kuitenkin pelasti kaikki ystavani tietokatkokselta ihanalla mailillaan, ja sai minut vuodattamaan eroahdistusta ja yksinaisyyttani. Ehka siita syysta kukaan ei halua/kerkea kirjoittaa. Eli katso peiliin ystavaiseni..

Takapuolessa yhakin epamiellyttavan korituolin ristikko, yritan valmistella taman paivan koulutoita. Resumee ja Cover Letter pitaisi olla valmiina, kai ne onkin mutta ei todellakaan siita parhaasta paasta. Miten sanot englanniksi ollesi rakennussiivoojana nelja kesaa ja edenneesi kohti todellista uraasi luututessasi tyomaakoppeja? Miten saastaa elama turhilta CV:n tekemisilta?

Harmi etta se mun tietokone tokkii koko ajan, etta en paase oikein vauhtiin taman kirjoittamisen kanssa. Eilen tehtyani kouluhommia kuusi tuntia putkeen, paatin viela kirjoittaa paivakirjaa. Tekstia tulikin 10 sivua, vaikka asiaa ei oikeastaan ollutkaan. Mutta kai sita yksinaisyyspuuskissa keksii vaikka mita. Tassa kansainvalisilla paikoilla (kv-toimisto) ramppaa koko ajan noita tyontekijoita ja kavereita etta ajatus patkii jatkuvasti. Pojat on kuitenkin monta paivaa muhittaneet sotasuunnitelmaa mun tietsikan parantamiseksi ja nyt vain odotellaan oikeita tekoja sen suhteen. Pitais varmaan lisamuistia ostaa etta sais sita etanaa liikkeelle, mut kun piheys iski. Taytyy saastaa rahat Australiaan! En paassytkaan Sydneyhyn (sanokaa pliis miten tuo sana taipuu!!) ja roadtrip jaa nyt valista. Mennaan sen sijaan Perthiin joka on ihan yksin toisella puolella mannerta. Joka puolella Perthia lukee vain desert, noh.. oli siina yksi mountain jotain.. Kunhan paasen rannalle ruskettumaan (pojat aikoivat kayda kaantamassa mut puolessa valissa reissua. Kuinka ystavallista..) ja ostamaan vaatteita. Taalta sais halvalla mut ei ole tosinaisten kokoja :) Taalla kylla tuntee itsensa jattilaiseksi naiden ruikeloiden keskella. Lakkaisivat edes tuijottamasta niin olis edes vahan miellyttavampi olla. Alkaa olla vaatteet aika finaalissa, kun kaapista ottaa puhtaan paidan niin se on aivan kostea. Taalla on niin kostea ilma ettei edes pyykit kuiva narulla ja kuivat pyykit muttuu haisevaksi lumppukasaksi vaatekaapissa.. Etta silleen..

Nyt lahden palauttamaan ala-arvoiset koulutyoni ja toivon etta aurinko jaksaa sen verran paistaa etta kerkean edes vahan ottaa aurinkoa. Totesin eilen et oon niin valkoinen et oma vika jos ihmiset taalla tuijottaa. Karahdan kuitenkin ja punotan sitten viikon, mut onneksi on viikonloppu niin saa punottaa rauhassa.

Paluu arkeen

Maanantai aamu..

Vietti sen Suomessa tai Singaporessa, se on aina yhta raskasta. Vaikea paasta kayntiin ja palata takaisin arkisiin askareihin. Ulkona vesisade jatkuu ja masentaa mielen entisestaan. Vesisadetta luvattu ainakin neljaksi paivaksi ja se tarkoittaa, ei urheilua koska ulkouima-allas on sateella suljettu.

Oikeastaan elama taalla ei poikkea niin paljon elamasta Suomessa. Ainoastaan kaikki ystavat ja sukulaiset ovat poissa, ja ihmisiin on pakko tutustua ja heidan kanssaan tulla toimeen, what ever it takes. Autot ajaa vaaralla puolella tieta ja ihmiset puhuvat eri kielta.

Taman paivan suunnitelmissa on saada rakas lap top kuntoon, kun siihen iski virus pari paivaa sitten. Olen ollut hataa karsimassa kun en tieda, mika sita vaivaa ja onko se kuinka vakavaa.. Pojat toivottavasti osaavat sen parantaa. Olen myos luvannut itselleni ostaa webkameran ja kuuloke/mikki systeemin, jotta yhteydenpito kotiin pain sujuisi mutkattomasti ja edullisesti. Eli Tampinesin ostarille.
Tama kuuma ja kostea ilmasto on tehnyt hallaa mun hiuksille, joten vierailu ammattitaitoisella kampaajalla ei varmaankaan olisi pahitteeksi. Kauniit(?!) kiharat hiukseni ovat ihan masentuneet eivatka kiharru enaan niin kuin ennen, ja varikin niista on haalistunut vain kalpeaksi varjoksi entisesta. Olen aika fanaattinen mun hiusten suhteen, mottonani on: tukka hyvin, kaikki hyvin! Joten Tampinesiin..
Ruokakin on loppu. Prepaid-kortti vetelee taas viimeisiaan (ostin uuden 25 dollarin kortin viikko sitten). Bussikortti on myos pikku hiljaa ummessa. Voi tata rahan menoa.. Onneksi on luottokortti :)

Lahiaikojen ostoksia ovat myos:

1) Lentoliput Australiaan tammikuun lopulle
2) Varata (maksaa) vuokra-auto odottamaan lentokentalle (tiedossa roadtrip)
3) Hommata liput Kuala Lumpuriin Formula 1 kisoihin helmikuussa
4) Selvittaa kuljetus formulakisoihin ja varata liput ajoissa

Lahjoituksia otetaan vastaan! :)

Nyt kai pitaa palata opiskelujen pariin, Temasekin tahti on tappava ja kyydissa pysyy vain puristaessa kaiteita rystyset valkoisina. Pari kirjaa pitaa palauttaa kirjastoon, ovat jo pari paivaa myohassa. Hupsista..

Asiaan.. vai Aasiaan..

Tähän mennessä tapahtunut..

Kone Oulusta lähti 23.11.2004 kohti Helsinkiä, Kööpenhaminaa, Bangkokia kunnes lopulta oltiin perillä Singaporessa. Olin ainoa OAMK:sta joka uskaltautui matkaan joten 20 tunnin lento tuntui yksin aika pitkältä. Kaikki meni kuitenkin hyvin, ja perille päästiin tutkimaan neighbourhoodia.

Vietin ensimmäiset pari viikkoa yksin, kunnes sain kämppäkavereiksi Jyväskylästä Outin ja Sanna-Marian ja siitä jonkun ajan päästä tulivat Helsingistä Mikaela ja Annu. Poikia tuli myös pari kappaletta: Mika ja JP, mutta he asuvat muualla.

Ensimmainen maa jota lahdimme Singaporesta kasin tutkimaan oli Malesia. Ex tempore hypattiin perjantai-iltana bussiin (jonka tuulilasissa oli luodinreikia!!!!) ja koroteltiin 6h Kuala Lumpuriin. Meno matka sujui huolettomasti, mita nyt ilmastointi pakotti meidat pysymaan puolihorroksessa. Sisalla oli kylmempi kuin Suomen talvessa...
Hostelliahan me emme olleet varanneet, ja yoinen Kuala Lumpur sai ainakin tyttojen kasivarret kananlihalle. Kerjalaisia ja yliaktiivisia taksikuskeja repimassa hihoista. Onneksi erään ylibuukatun hostellin sohvilla oli tilaa jossa saimme nukkua ensimmäisen yön ilmaiseksi.
Ensimmaisena paivana saimme tuta kiinalaisten valokuvausinnon ja vaaleina lansimaalaisina olimme mita ihanin kuvauskohde. Talla hetkella naamamme koristaa useita, ellei jopa tusinaa, royhkeiden kiinalaisten valokuvaalbumeita. Mukaan mahtui myos "salakuvaajia" jotka eivat rohjenneet poseraamaan meidan kanssa, vaan "salaa" rapsivat kuvia "maisemista" kun kavelimme ohi..
Takaisin tullessa bussista räjähti rengas ja kuski jatkoi rikkoontuneella renkaalla vielä tunti tolkulla. Perilla olimme vain hieman myohassa ja sekin johtui vain sunnuntai ruuhkasta immigrationissa.

Lähdimme samalla porukalla + JP Phukettiin jouluksi, mutta kuinkas kävikään.. Tsunami iskee.. Eli reissu loppui lyhyeen, mutta onneksi selvisimme kaikki ilman naarmuja. Eli tähän mennessä on meidän porukalle sattunut ja tapahtunut. Kaikki tapahtumat vaikuttaa myös henkisesti, eli paljon on asioita mielenpäällä. Mm. viimeisiä sanoja olen miettinyt, mutta en kyllä keksinyt mitään järkevää. Sitä menee ihminen ihan hassuksi saadessaan tiedot että kymmenmetrinen aalto tulee minuuttien päästä ja pahimmassa tapauksessa koko homma on sitten siinä.

Tällä hetkellä täällä on monsuunikausi meneillään. Johtuukohan Indonesian maanjäristyksestä vai mistä, mutta siitä lähtien on satanut yötä päivää ja kovasti. Täällä sitä sitten sisällä istutaan ja tilataan Mäkkäristä ruokaa.. :)

Takaisin Suomeen olisi tarkoitus palata 8pv huhtikuuta, mutta ikina ei tieda mita matkalla tapahtuu...

Kaiken uuden alku

Kovalla työllä on päädytty tähän.
Pitkäaikainen haave omasta weblogista on nyt toteutunut. Matkalla vaikeuksia toi mukanaan kuumankostea Aasian ilmasto ja tietokonevirus pirulainen joka on sekoittanut laptopini aivan kokonaan. Onneksi on ystäviä jotka auttavat hädässä.

Tähän weblogiin haluan kerätä ajatuksia ja matkakertoksia Aasian valloitukselta. Tulin Singaporeen vaihto-oppilaaksi reilu kuukausi sitten, ja sen jälkeen on keretty porukalla matkustaa Malesian Kuala Lumpurissa ja Thaimaan katastrofialueella Phuketissa juuri tsunamin aikaan. Eli paljon on jo tapahtunut ja paljon tulee tapahtumaan, ainakin tähän astisten tapahtumien valossa. Olkoon tämä weblogi viihdyttävä lukijoille sekä ohjenuorana ja ajatusten selvittäjänä itselle.

Hyvää Uutta Vuotta 2005!