Ei mitaan asiaa

What's the Story Morning Glory..

Eilen paatin etta en laheta enaa kenellekaan ystavalle yhtaan mailia enaa koskaan milloinkaan. Yksinaisyyskohtaus on iskenyt jokunen paiva sitten, kun tajusin et oon taalla Singaporessa aika yksinainen ja kaipaan kavereita enemman kuin koskaan. Ehka siita syysta oon tarkastanut sahkoposteja tieheampaan kuin yleensa. Olis edes roskapostia. Tai ei sittenkaan, se se vasta harmittaa. Rakas ystavani pupuli piivis kuitenkin pelasti kaikki ystavani tietokatkokselta ihanalla mailillaan, ja sai minut vuodattamaan eroahdistusta ja yksinaisyyttani. Ehka siita syysta kukaan ei halua/kerkea kirjoittaa. Eli katso peiliin ystavaiseni..

Takapuolessa yhakin epamiellyttavan korituolin ristikko, yritan valmistella taman paivan koulutoita. Resumee ja Cover Letter pitaisi olla valmiina, kai ne onkin mutta ei todellakaan siita parhaasta paasta. Miten sanot englanniksi ollesi rakennussiivoojana nelja kesaa ja edenneesi kohti todellista uraasi luututessasi tyomaakoppeja? Miten saastaa elama turhilta CV:n tekemisilta?

Harmi etta se mun tietokone tokkii koko ajan, etta en paase oikein vauhtiin taman kirjoittamisen kanssa. Eilen tehtyani kouluhommia kuusi tuntia putkeen, paatin viela kirjoittaa paivakirjaa. Tekstia tulikin 10 sivua, vaikka asiaa ei oikeastaan ollutkaan. Mutta kai sita yksinaisyyspuuskissa keksii vaikka mita. Tassa kansainvalisilla paikoilla (kv-toimisto) ramppaa koko ajan noita tyontekijoita ja kavereita etta ajatus patkii jatkuvasti. Pojat on kuitenkin monta paivaa muhittaneet sotasuunnitelmaa mun tietsikan parantamiseksi ja nyt vain odotellaan oikeita tekoja sen suhteen. Pitais varmaan lisamuistia ostaa etta sais sita etanaa liikkeelle, mut kun piheys iski. Taytyy saastaa rahat Australiaan! En paassytkaan Sydneyhyn (sanokaa pliis miten tuo sana taipuu!!) ja roadtrip jaa nyt valista. Mennaan sen sijaan Perthiin joka on ihan yksin toisella puolella mannerta. Joka puolella Perthia lukee vain desert, noh.. oli siina yksi mountain jotain.. Kunhan paasen rannalle ruskettumaan (pojat aikoivat kayda kaantamassa mut puolessa valissa reissua. Kuinka ystavallista..) ja ostamaan vaatteita. Taalta sais halvalla mut ei ole tosinaisten kokoja :) Taalla kylla tuntee itsensa jattilaiseksi naiden ruikeloiden keskella. Lakkaisivat edes tuijottamasta niin olis edes vahan miellyttavampi olla. Alkaa olla vaatteet aika finaalissa, kun kaapista ottaa puhtaan paidan niin se on aivan kostea. Taalla on niin kostea ilma ettei edes pyykit kuiva narulla ja kuivat pyykit muttuu haisevaksi lumppukasaksi vaatekaapissa.. Etta silleen..

Nyt lahden palauttamaan ala-arvoiset koulutyoni ja toivon etta aurinko jaksaa sen verran paistaa etta kerkean edes vahan ottaa aurinkoa. Totesin eilen et oon niin valkoinen et oma vika jos ihmiset taalla tuijottaa. Karahdan kuitenkin ja punotan sitten viikon, mut onneksi on viikonloppu niin saa punottaa rauhassa.