Eight days before leaving

No meinas mennä jo laskut sekaisin. Ilmeisesti joku tokkurainen aamu olen unohtanut repäistä ovestani aamukampaa pienemmälle numerolle, sillä tänään paljastui että olen laskuissa päivän myöhässä. Kotiin tuloon tarkastetun aamukamman mukaan 8 aamua. Eli lähtölaskenta on jo alkanut.

Rahaa on jäljella dollari 55 senttiä, bussikortti on viittävaille lopussa ja puhelinkortin lataus on hiipumassa. Loppupäivät menee altaalla löhötessä. Eilen tuli viimeisteltyä rusketusta ja hyvältä näyttää. Kotiin en kalpeanaamana tule. Tänään tehtiin Sannan kanssa mun tavaroille koepakkaus. Kaikki vaatteet tungettuna mun pienen pieneen matkalaukkuun ilman pientä krääsää ja kempparitavaroita, n. 19 kiloa. Sallittu raja on 20 kg eli paljoa ei enää passaa pakata. Lakanat ja pyyhkeet lentää armotta roskakuiluun, ne ei mahdu yksinkertaisesti mukaan. Harmi että en tajunnut sitä lähtiessä, niin en olisi ottanut lempilakanoita ja pyyhkeitä mukaan. Nyt ei auta itku markkinoilla, loppujen lopuksi sehän on vain meteriaa. Täällä vain mietin että mitenhän kysyn isältä että saisin auton käyttöön siksi aikaa kun porukat on riffoilla. Muuten liikkuminen rajoittuu lähikauppaan ja takaisin.. Mietintä jatkuu.. Ei täällä enää ole oikein mitään tekemistä. Omat tuliaiset on nyt jäänyt rahapulan takia ostamatta, harmittaa vaan että lähetin ne tyynyliinat kotiin ja ne on jo menneet jakoon. Ne on varmaan ainoat mitä täältä jää muistoksi. Näin jälkeenpäin mietittynä alku ajan rahankäyttö karkasi vähän käsistä, mutta pakko oli hankkia tarpeelliset siivousvälineet, bussikortit, cashcardit, puhelinkortit yms... ja kaikkeen menee rahaa. Ruokaan on mennyt todella paljon rahaa koska olen yrittänyt taikoa ruokaa tänne kämpille sen sijaan, että olisin syönyt joka päivä ulkona joka olisi tullut paljon halvemmaksi. Sitä on suomalaisen vaikea ymmärtää että ulkona syöminen on halvempaa. Sitä väkisinkin ostaa ylihinnoiteltua ruokaa kaupasta ja vääntää salaattia, maissia ja tonnikalapaahtoleipää niska limassa.

Sannalta nappasin erään kivan kirjan tekemisen puutteessa. Entinen stuertti kertoo tarinoita, mitä kaikkea voi lennolla tapahtua ja mitä kaikkea lentohenkilökunta joutuu näkemään/kärsimään ihmisten käyttäytyessä törkeästi. Mielenkiintoista lukea, ja samalla saa ihmettelemään miten kukaan haluaa toimia lentoemäntänä ja hymy huulilla suodattaa kaiken paskan päivästä toiseen. Täytyy olla todellinen palo sellaiseen ammattiin. Toisaalta, kuka haluaa siivoojaksi. Siinä sitä paskaa tulee niin suullisesti kuin fyysisesti niskaan, nimimerkillä kokemusta löytyy. Liekö siivoojan uniformu taas kutsuu Katjan ensi kesänäkin siivoamaan, jos ei ihmisten hommia löydy mistään. Elämä on rankkaa, varsinkin siivoojan elämä. Trust me!

Tänään kävin koulun kirjastolla katsomassa elokuvan Big Fat Greek Wedding, eli suomeksi Kreikkalainen naimakauppa. Pekan kanssa taidetiin se joskus katsoa, en kylä muista oliko elokuvissa vai nauhalta, mutta vielä se jaksoi naurattaa. Vähän meinas häpeän puna nousta poskille kun istuin hiljaisessa elokuvankatseluhuoneessa kuulokkeet päässä ja naureskelin estottomasti hauskoissa kohtauksissa. Minkäs teet jos naurattaa.. :)