Lomalla

Lomapäivät ovat menneet leppoisasti. Mitään suurempaa en ole tehnyt, mitä nyt ruokaostoksia Tampines Mallilla ja graavilohi/karkkiostoksia Ikeassa.

Täällä aurinko paistaa joka päivä. Lämpötila on selvästi noussut joulun monsuunikauden, ja lämmintä piisaa. Joka päivä lämpötila on yli 30 asteessa ja kosteuspitoisuus on korkea. Suorassa auringonvalossa voisi paistaa vaikka makkaroita. Liian kylmät luentosalit ja ryhmätyöluokat tuntuvat nyt liian kuumilta ja tunkkaisilta, elokuvissakin pärjää jo ohuemmalla pitkähihaisella. Vaihtoehtoja kun ei ole, niin on pakko sinnitellä.

Eräs päivä Sanna jutteli naapuritalossa asuvan naisen kanssa. Nainen tiedusteli meidän asunnon torakkatilannetta. He kuulemma tappaa joka päivä ainakin 15 torakkaa, mutta liskoja heidän asunnossaan ei ole niin paljon. Me olemme todistaneet yhden torakan retket Annun hiuksista lattialle. Se on ainut tähän mennessä, ja toivomme että myös pysyy ainoana. Rappukäytävässä on lämpötilan noustua sen sijaan nähty useampi torakka. Yksi puski hissin ovien välistä, yksi oli alakerran rappusilla eilen illalla.. Niitähän riittää.. Nainen myös kertoi heidän takapihan kuhisevan käärmeitä. Täällä pitäis olla maailman eniten käärmeitä (ilmeisesti pinta-alaan verrattuna) muuta koputtaen onttoa puuta, emme ole nähneet vielä yhtään. Toivossa eletään että tilanne pysyy loppuun asti samanlaisina. Talomme vartija eräs päivä varoitteli, kun odotimme taksia talon edustalla, että käärmeitä on nähty liikuskelevan paljon sinä iltana. Ilmeisesti hän näki hädän silmistämme ja rupesi vähättelemään tilannetta sanoen että ei ne kuitenkaan mitään kobria ole. Ei paljoa helpottanut, ja olimme todella tyytyväisiä että taksi tuli nopeasti ja pääsimme lähtemään. Vai kobria…

Eilen kerkesin kirjoittaa tietokoneelle projektityömme otsikon, kun rupesi laiskottamaan. Ulkona paistoi aurinko täydeltä terältä, ja tuntui surkealta viettää koko päivä kotona. Niinpä päätin taas lähteä altaalle. Mikaela oli samoilla linjoilla, joten mentiin yhtä matkaa. Pari tuntia löhöiltiin aurinkotuoleissa, lueskeltiin lehtiä, juteltiin ja pulahdeltiin välillä altaassa viilentymässä. Rinta ja olkapäät vähän kärähti, ensimmäistä kertaa tällä reissulla kylläkin. Kovasti on laitettu kosteusvoidetta, ettei alkaisi kuoriutumaan ja kuivumaan. Eilen totesin, että paras tapa välttää kyyläilevät speedo-miehet uima-altaalla joilla tekee mieli sukellella uimalaseissaan aina kun uit vastaan, on välttää bikeissä uintia. Kunnon kokopuku-uikkari ei niiden mielenkiintoa lopauta, mutta luulen sen ainakin vähentävän kiinnostusta. Harmi vain että kokopuku-uikkarista tulee niin kamalat rusketusraidat.

Illalla päätettiin lähteä taas IKEAan. Teki graavilohta niin kovasti mieli, täytyy myöntää että viittä vaille kotimaiset karkitkin houkuttelivat. Syötiin IKEAn ravintolassa taas lihapullia ja perunoita (tällä kertaa pyydettiin pari extraperunaa, ja kokki iski silmää ja salaa nappasi lautaselle muutaman ylimääräisen). Ostettiin lisäksi rasia pottusalaattia, mutta se oli kyllä aika pahaa, ei maistunut millekään, sivumakuna maistui kala.
Kotiin päästyämme oli kello jo melkein kymmenen. Olin haaveillut nauttivani yhden kylmän kopparbergin herkku-omenasiiderin ennen nukkumaan menoa, mutta olin jo liian väsynyt. Päätin tarkistaa sähköpostit ennen nukkumaan menoa, mutta kävikin niin että jumituin taas messengeriin kavereiden kanssa ja pääsin nukkumaan vasta puoli yksi.Yön näinkin niin kamalia painajaisia, että päätin nukkua vähän pidempään tänä aamuna (niin kuin jokaisena aamuna…). En halua kertoa mitä kamaluuksia siinä unessa tapahtui, sillä ikinä ei tiedä onko ne vain unia, vaiko enteitä. Haluan vain tietää että mummilla ja papalla on kaikki hyvin. Mistä lie mieleeni tulleet. Jännä, että täällä mun unista on tullut mykkiä. Ei yhtään sanaa puhuta minun unissa, kaikki on vain tapahtumia. Viime yönä kyllä itkin tuntitolkulla unessani, liekö joku unien tulkitsija haluaisi kertoa, mitäs se tarkoittaa. Olen kuitenkin käsittänyt että kyyneleet ja kuolema unessa tarkoittaa kuitenkin hyviä asioita, niin oudolta kuin se ikinä kuulostaakaan.

Tänään on h-hetki. Puoli viideltä meillä on Annun kanssa tapaaminen jollain kaukaisella MRT-asemalla joidenkin tuntemattomien kiinalaisten kanssa, jotka ovat kutsuneet meidät kiinalaisen uuden vuoden päivälliselle. Mukana pitää viedä kaksi mandariini-appelsiinia, tuomaan hyvää onnea. Ja kaksi siksi, että parillinen luku tuo hyvää onnea myös. Kieltämättä outoa sinänsä, että 13 on kiinalaisten onnenluku. Kaikille sinkkuvieraille on avioparien tapana antaa ang pao, punainen kirjekuori ( punainen siksi että se tuo hyvää onnea..) jossa on rahaa, yleensä 10-20 dollaria. Sinkuiksi katsotaan täällä kaikki ei naimisissa olevat. Tuntuu että paikallinen nuoriso ei niinkään välitä uuden vuoden traditioista, kunhan saavat paljon rahaa. Sitä ne odottaa kuin kuuta nousevaa.. Mutta kai sitä voi verrata meidän jouluun, pienemmille on tärkeintä saada vain paljon lahjoja. Saapa nähdä minkälaisia pöperöitä siellä on tarjolla. Eilen tytöt toi omalta päivälliseltä mukanaan jotain aivan kumman näköistä ruokaa. Perhe väitti että kyseessä on hyvin eksoottinen ja hyvän makuinen hedelmä. Se oli kuitenkin ihan osterin näköinen ja auki sitä ei saanut millään. Se oli keitetty jossain ällöttävässä ruskeassa liemessä, ja sisältä kaivamalla loppujen lopuksi löysimme jotain ruskeaa mömmöä, joka näytti ripulin ja nuuskan sekoitukselta. Tytöt uskaltautuivat maistamaan, minä sen sijaan irvistelin vain kameralle, jolla Sanna ikuisti tämän kaamean hetken. Parempi olla tyrkyttämättä sitä mulle tänään siellä päivällisellä, mulla tulee muuten yrjö. Kirjoitan sitten sen jälkeen et miten meni, ja mitä kaikkea kauheaa jouduttiin syömään. Siellä oli kuulemma ollut jotain sea asparagusta ja mustekalaa.. yök. Miksi oon näin ennakkoluuloinen, jää paljon herkkuja kokeilematta tällä menolla. Mutta totuus on se, että kiinalaisten ”herkut” harvoin maistuvat hyvälle. Niillä on joko aivan kieroutunut makuaisti, tai sitten ne on niin köyhiä ettei niillä ole varaa kuin paskaan. Either way, ne on ällöjä. Kiinalaiset ei osaa tehdä hyvin muuta kuin henkkamaukan halpoja paitoja. Vaikka niistäkin helma alkaa purkautua heti eka käytön jälkeen… hmm..
Ai niin. Se täytyy vielä kertoa, että nämä kiinalaiset alkoivat semmosen kaamean rummunpaukutuksen keskiviikko aamuna, ja sitä jatkui aamupäivän n.tunnin välein. Sitä nyt jatkuu ilmeisesti 15 päivää. Sen on tarkoituksena muistaakseni karkoittaa pahoja henkiä, ja samalla ne tanssii jotain lohikäärmetanssia jossain päin Singaporea. Aivan raivostuttavan kuuloista jytkettä jossa ei ole rytmiä lainkaan, ja se herättää sut joka päivä paukkeellaan. Argh!


Tänään olen aamusta asti paiskinut kunnolla koulutöitä ja tyytyväisenä voin tässä nyt huilia hetken. Tutkimustyö on ihan kivaa, jos vain tietää, mitä tutkii J!