Yllättävää lomailua

Kappas kummaa..
Eilen koulussa luokkakaverit porukalla voivottelivat kun mä olen varmasti maailman onnellisin kun ei ole koulua seuraavan kerran vasta kuin maanantaina. Itse en tiennyt tästä onnellisesta faktasta mitään, mutta kieltämättä hymy hiipi huulille. Keskiviikko ja torstai on virallisesti pyhäpäiviä juhlinnan vuoksi. Tänään vain ei ollut tunteja, ei myöskään perjantaina. Eli iisiä. No, kyllä se totuus valkeenee, kun uusien ryhmätöiden viimeinen palautuspäivä on 25.2. eli kiirettä piisaa, ryhmätöitä kun on tällä hetkellä 3 yhtäaikaa ja kaikissa sama aikataulu. Eikä siitä mene kauaakaan kun tulen jo takaisin suomeen. Huh.. aika lentää!

Outi, Annu ja Mikaela menivät katsomaan kiinalaisten ilottelua Chinatowniin ja me Sannan ja JPn kanssa jäätiin tänne. Olen piirrellyt, tai ainakin yrittänyt, lukenut, riehunut Sannan kanssa tuolla leikkipuistossa ja laittanut tuonne päiväkirjaan tuntitolkulla noita kuvia. Harmi ettei ollut enempää kuvia Perthistä, mutta kunhan teetän tuon oman rullan kuvia, niin saa lisää. Nettiin niitä en kuitenkaan saa. Koululla olis kyllä skanneri mut en osaa käyttää sitä ja toiseksi, siellä on aina niin kamala ruuhka. Malttakaa kunhan tuun kotiin. Kiva olis saada myös Annilta kuvia Australiasta. Anni taisi räpsiä minun siellä olon aikana myös ihan mukavasti kuvia. Urakka on kuitenkin melkoinen saada ne koneelle ja mulle asti, varsinkin jos ei ole omaa konetta. Toivossa kuitenkin eletään.

Eilen kävin kirjastossa ja lainasin Leo Tolstoin Anna Kareninan englanniksi. Ihan niin kuin olisin kirjoittanut jo tämän. Joka tapauksessa, lukeminen sujuu ja aika kuluu. Se kait se tarjoitus oli. Nyt lähden petiin ja kauniille unille. Piti mennä nukkumaan jo yhdeksältä kun väsytti, kello on kuitenkin kerennyt jo yli yhdentoista. Piti maistaa yksi kopperin siideri, joten eipä ihmekään jos ei uni tuu...