Kaikki hyvä loppuu aikanaan..

Nyt on sitten lopun alku käsillä. Matkani maailmalla on loppumaisillaan ja uuden elämän alku Oulussa alkaa. Surullista on jättää hyvästit hyville ystäville täällä, mutta takuulla tulemme olemaan vielä paljon yhteydessä tulevaisuudessa. Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin tämäkin nelikuukautinen matka on ohi.

Paljon jännää on koettu porukalla muiden vaihtareiden kanssa. On matkustettu Malesiassa, Thaimaassa ja Australiassa. Tampines Avenuella on koettu ilot ja surut, on ollut riitaa ja naurun hetkiä. Aika kultaa muistot, niin se on vielä joku päivä tämänkin reissun suhteen. Unohtuu vaikeudet paikallisten ja koulun kanssa, mielessä Ellun ja Annen tohellukset ja yhteiset rupatteluhetket olohuoneessa.

Eteisessä kököttää ylitäysi matkalaukku täynnä vaatteita ja matkamuistoja. Matkalaukku painaa aivan liikaa ja sisään ei mahtunut läheskään kaikki tavara jota siellä pitäisi olla. Vielä on päivä aikaa miettiä, miten loput tavarat kuljetetaan Suomeen. Mitään tavaroita kun en tohdi roskiinkaan heittää.

Lentomatka alkaa huomenna 22.30 Singaporen aikaa, ja laskeutuu keskiyöllä Bangkokin kentälle. Siellä pitäisi saada aika kulumaan aamu yhdeksään, jolloin 11 tuntinen lento Helsinkiin alkaa. Oulussa olen illalla torstaina ja kentällä vastassa on iki-ihana siskokulta ja Jussi. Pyydän jo etukäteen kaikilta anteeksi, jotka haluaisivat tulla kentälle vastaan. Vuorokauden matkustamisen jälkeen mielelläni menen suorinta tietä kotiin nukkumaan omaan ihanaan sänkyyni ja syömään iltapalaksi Tanjan tekemiä herkkuja :) Yritän ottaa kaikkiin ystäviin ja sukulaisiin yhteyttä mahdollisimman pian, kunhan olen saanut ensin levättyä ja rentouduttua kunnolla. Pääsiäisloma sattui juuri sopivasti, joten aikaa on tavata tuttuja ja tuntemattomia. Puhelinnumeroni myös vaihtuu samalla kun saavun suomeen, mutta ilmoittelen siitä sitten tarkemmin suomessa.

Taitaa olla loppulauseiden aika tässä blokissa.
Kiitos kaikille lukijoille että olette jaksaneet seurata tekemisiäni täällä Singaporessa. Kaikkea hyvää jatkossa, ja ehkä tavataan vielä uuden blokin merkeissä. Jotain uutta on jo aloitettu, sisältö paljastuu sitten myöhemmin niille joita se kiinnostaa.
Nyt lopetan raporttini Singaporesta tähän.

katjahelena out.

Tässä meidän koko kööri. Pojat tarjosivat pullon valkoviiniä ja samalla lunastivat meille kaikille paikan vip-puolella loppuillaksi. Vasemmalta alkaen kuvassa: Anne Nyberg ja Ellu Jokinen, Outi, Anu, Kaide "Kaitsu" Järvinen, JP ja Mika 

Ja Sanna alias Anne Nyberg nappasi baarimikon nokan alta tarjottimen ja veresti edellisen kesän tarjoilijamuistoja, tarjoilemalla meille drinkit pöytään. Täytyy myötää että hyvää palvelua oli sinä iltana... :) 

Hahaa.. Kerran kuvia ruettiin räpsimään, niin miksei sitten keksitä kaikkea hauskaa. Tässä länkkäreitä aasialaisittain. 

Outin kanssa jaksettiin hymyillä ja poseerata, mukavaa olla porukalla liikenteessä! 

Pyysin tyttöjä pitämään silmällä mun käsilaukkua vessareissun ajan. Enpä tiennytkään että pyyntöni otettiin näin kirjaimellisesti. Vain hölmö olisi varastanut laukun näiden haukankatseiden alta. 

Tästä alkaa kuvasarja Einon hautajaisista! Porukalla lähdettiin liikenteeseen eikä kukaan olisi etukäteen uskonut kuinka tapahtumarikas reissu siitä tulisi. Tässä kuvassa Heinekenin kanssa poseeraa Katja, Anu (Outin sisko) ja Sanna. 

Oinas maaliskuussa

... ei hyvältä näytä ...

Maaliskuussa Oinas on kieltämättä ikään kuin väärällä jalalla noussut ja voit jäädä aprikoimaan kannattiko nousta ollenkaan. Aurinkomerkkisi takana tapahtuu paljon, mutta osa tästä ei kantaudu omaan yksilölliseen elämääsi kovinkaan voimakkaasti vaan jää taustalle. Mitenkään helppo ei kuukaudesta tule siksi, että merkkiisi alkaa kerääntyä paineita jotka ovat toisella viikolla pahimmillaan. Silloin Marsin, Jupiterin ja Saturnuksen T-risti koettelee kärsivällisyyttäsi. Voi ajatella, että turhaudut helposti koska et näe työsi tuloksia selvästi tai ne ovat kiven takana. Oma sosiaalinen sopeutuminen voi olla katkolla ja joskus tekee mielesi lyödä hanskat tiskiin. Merkurius peräytyy merkissäsi 21.3. lähtien ja se varoittaa aloittamasta uusia hankkeita, tekemästä sopimuksia tai hankkimasta tekniikkaa tai uusimasta tietokoneen sisältöä. Kaikilla näillä alueilla perääntyminen voi aiheuttaa mutkia matkaan, viivästyksiä tai asioiden jumiutumista. Kuukauden lopussa Aurinko, peräytyvä Merkurius ja Venus ovat kaikki merkissäsi ja ainakin harmonisempi lyhyt vaihe pelastaa paljon ja antaa tilaisuuksia kohentaa välejä läheisiin ihmisiin.

Hidastajat

Olotila: Rauhallinen, laiska, sopiva mietiskelyyn
Musiikki: Santanan parhaat kokoelma
Haluaisin: Kotiin, tienaamaan, kavereita moikkaamaan, jäädä tänne, aloittaa kirjallisuuden opinnot, opiskella japanin kieltä, oman asunnon, oman koiran, karkin-syömättömyys-kohtauksen, löytää elämän tarkoituksen ja saada tiedon onko kummituksia oikeasti olemassa
En haluaisi: Karkin-syömättömyys-kohtausta, tietää onko kummituksia oikeasti olemassa, pelata spiritismiä, katsoa kauhuelokuvia, odottaa 4 yötä kotiin lähtöön, miettiä liikaa elämää
Ilma: Pilvinen, sopivan lämmin kävelylenkille, välillä pieniä sadekuuroja
Kotona: Vain minä yksin.
Mikä on elämän tarkoitus?: Miettiä, mikä on elämän tarkoitus.
Onko elämää Singaporen jälkeen?: En osaa sanoa. Jos on, millainen elämä se onkaan.. ??!!

Luin äsken Imagesta jutun Hidastajista. Nyt on niin muotia stressaantua joka asiasta, ja on trendikästä viilettää pää kolmantena jalkana töistä harrastamaan ja harrastamasta kokkaamaan/syömään pikaruokaa, tavata jossain välissä ystäviä, viedä lapsia paikasta toiseen ja illalla mennä nukkumaan kaikkensa antaneena. On kännykät ja nettiyhteydet mahdollisimman nopeaan ja vaivattomaan tiedonkulkuun ja kaikki tapahtuu silmänräpäyksessä. Silti kukaan ei ole tyytyväinen. Mitä tapahtuikaan rentoutumiselle ja oman itsensä tuntemiselle? Nyt onkin nousemassa uusi trendi maailmalta: hidasta ruokaa, hidasta elämää, hidasta seksiä. Yoga, Tantra ja Pilates ovat kaikki esimerkkejä hitauden uudesta noususta ja se on saavuttamassa yhä useamman trenditietoisen ympäri maailmaa. Iso-Britanniassa tupakkahuoneiden tilalle on tullut chill out roomeja, Espanjaan McDonaldsin pikaruokaketjun viereen Slow Food Restaurant, ympäri maailmaa julistetaan Slow Cityjä, jotka panostavat asukkaiden yhteisiin tiloihin, viheralueisiin ja pikkupuoteihin. Kuulostaa hyvältä.

Carl Honoré on Lontoossa asuva kirjailija, joka on kirjoittanut kirjan In Praise of Slow- How a Worldwide Movement is Challenging the Cult of Speed. Kirjassa on kartoitettu hitaan liikkeen eri osa-alueita ja herra Honoré antaa vinkkejä hitaan elämän aloittamiseen. Ei mitään liian vaikeaa, etteikö se olisi mahdollista meille jokaiselle.

1. Älä anna kännykän, tietokoneen, sähköpostien tai television hallita koko päivääsi. Älä ole aina tavoitettavissa.

2. Kyseenalaista vauhti. Kun huomaat kiiruhtavasi vaikkapa kioskille tai aamusuihkuun, mieti, onko kiire aivan välttämätöntä vai vain pinttynyt tapa. Hitaammalla tahdilla saa enemmän irti ympäristöstä.

3. Jätä kalenteriin tilaa. Onko sen pakko olla stressaavan täynnä?

4. Hanki rauhallinen harrastus. Esimerkiksi puutarhan hoito, lukeminen, käsityöt, shakki tai maalaaminen voivat opettaa helposti hitautta.

5. Lopeta kellon vilkuilu. Yritä olla vähemmän neuroottinen ajasta. Irrota kello ainakin lomalla.

6. Löydä ruokapöydän ilot. Ateria ystävien tai perheen kanssa on hauskaa, terveellistä ja rentouttavaa.

7. Meditoi. Miksi et pakenisi välillä istuen vaikka 15 minuuttia rauhallisesti hengittäen ja silmät kiinni?

8. Rentoudu hoidoissa. Hieronta tai akupunktio tekee terää.

9. Vetelehdi lomalla.

10. Lähde kävelylle. Esullinen tapa olla yhteydessä luontoon, muihin ihmisiin ja omaan kehoon. Keho ja sielu kiittävät.

Eipä ole kovin suuria poppakonsteja, mutta selvästi antavat suuntaa, mitkä asiat tekevät elämästä kiireellisen. Kännykkä, sähköposti, kello, kalenterit ja televisio hiiteen hetkeksi ja kaikki keskittymään omaan itseensä. Aion pitää nämä asiat mielessä ja pyrkiä viettämään aikaa omissa ajatuksissa ja omaa kehoa kuunnellen. Onnistumisesta ei kukaan tiedä, mutta asiaa voi miettiä ja havahtua huomaamaan kiirelliset tekijät.

Lähden toteuttamaan hidastaja- ideologiaa kanavatyöni pariin. Kuuntelen hyvää musiikkia ja annan ajatuksen lentää. Kenties keksin vaikka maailmaa mullistavia keksintöjä, jotka eivät normaalien päivien kiireissä nouse pinnalle.

Eläköön hidastajat!

Tähän kiinalaiseen temppeliin yritettiin päästä katsomaan, mutta joku mies kävi laittamassa portin munalukolla kiinni meidän nokan edestä. Olisihan se ollut kokemus päästä katsomaan sinne suitsukkeen tuoksun keskelle, mitä sieltä löytyy. Vaikka luulen että olisin pökertynyt sen suitsukkeen hajusta.. 

Tässä on se maukas pinaple rice. Tarjoiltuna koverretusta ananaksesta, sisällä herkullista maustettua riisiä, herneitä, ananaskuutioita, katkarapuja ja kanaa. Sairaan hyvää! 

Tässä lopputulos. Aluksi käsi oli täynnä mustaa mönjää, mutta 45 minuutin kuluttua kun se oli kuivunut sen sai hangata pois ja tämä paljastui alta. Me likes!  

Tässä mukava täti maalaa mun käteen kauniita intialaisia kuvioita. Eikä jännitä yhtään! 

Viime viikolla käytiin Kain kanssa tutkimassa Little Indiaa, ja löydettiin paikallinen kirpputori. Pienenä poikkeuksena koti-Suomen kirppareihin myytävä roina oli levitetty maahan ja tavara oli varmasti jostain toiselta vuosisadalta. Myytävä tavara oli repaleisia kenkiä ja yksinäisiä kaukosäätimiä.. 

Little Indiasta tämäkin otos. Tässä oli joku kiinalainen koju ja ulkopuolella paloi jättiläis suitsukkeita. Mitähän hämärää siellä oli menossa.. ?? 

Chinatownissa

Tänään oli pakko lähteä käymään keskustassa, koska piti käydä hakemassa uusi lentolippu. Koska vaihdoin lentopäivämäärää, lippu piti tulostaa uudelleen. Lähtöön kun ei ole enää seitsemää päivää enempää, asia piti hoitaa päiväjärjestyksestä mahdollisimman pian. Onneksi sain matkalle mukaan Outin ja Anun. Yksin olisin eksynyt jo metrossa.

Lipun sain uusittua pitkän odotuksen jälkeen. Ilmeisesti Bangkokin Kilroysta ei oltu otettukaan yhteyttä Singaporen Kilroyhin niin kuin oli ollut puhe, uuden lipun tulostaminen oli näin ollen mahdotonta. Lukuisien soitettujen puheluiden ja voivottelujen jälkeen se matkatoimiston nainen käsin kirjoitti mulle uuden lipun. Lystin maksettuani asia oli hoidettu. Suuri paino putosi sydämeltä.

Ennen lipun hakemista poikkesimme Far East Plazan erääseen thai-ravintolaan. Tilasin Outin kanssa pinaple riceä. Vitsi että oli hyvää. Jos jotain Singaporessa jää ikävä, niin pinaple rice on se juttu. Ravintolaan mennessä jostakin tupsahti meidän eteen nainen, joka ehdotti: Hello! Masage? Noita hierojanaisia on siis levinnyt myös Thaimaan rajojen ulkopuolelle..

Iltapäivällä suunnistettiin Chinatowniin. Sain ostettua itselle muutaman pienen tuliaisen, joista olin haaveillut reissun ensimmäisistä päivistä asti. Ostin pari koristetyynyliinaa, syömäpuikkoja ja pöytäliinan ( mitäpä muutakaan materiaalia kuin singaporen silkkiä) ja muutaman hartiahuivin. Yllättävää kyllä suurin osa Chinatownin liikkeistä oli suljettuina, ja koko ajan liikkeitä suljettiin enemmän ja enemmän. Harvinaista ja ehkä vähän pelottavaa... Matkalla takaisin metrolle huomattiin pieni koju jossa nainen teki hennatatuointeja. Mehän sitten Anun kanssa innostuttiin ja nyt meidän käsiä koristaa kauniit koristekuviot. Kuulema ei kestä kovin kauaa, mutta pitää vielä käydä ottamassa uusi ennen lähtöä jos vain on aikaa. Äsken söin tuossa iltapalaa, päivä venyi vahingossa yli yhdeksään. Kovasti meinaa väsyttää, mutta kirjaa voisin vielä hetken lueskella. Huomenna olisi tarkoitus taas löhöillä altaalla ja ruskettua. Sääennustus näytti kyllä vesisadetta koko loppu viikoksi, mutta kummallista kyllä näin pienellä saarella ei ennustukset pidä ikinä paikkaansa.. Peukkuja nyt vain pystyyn että huomiset suunnitelmat onnistuisivat.

Eight days before leaving

No meinas mennä jo laskut sekaisin. Ilmeisesti joku tokkurainen aamu olen unohtanut repäistä ovestani aamukampaa pienemmälle numerolle, sillä tänään paljastui että olen laskuissa päivän myöhässä. Kotiin tuloon tarkastetun aamukamman mukaan 8 aamua. Eli lähtölaskenta on jo alkanut.

Rahaa on jäljella dollari 55 senttiä, bussikortti on viittävaille lopussa ja puhelinkortin lataus on hiipumassa. Loppupäivät menee altaalla löhötessä. Eilen tuli viimeisteltyä rusketusta ja hyvältä näyttää. Kotiin en kalpeanaamana tule. Tänään tehtiin Sannan kanssa mun tavaroille koepakkaus. Kaikki vaatteet tungettuna mun pienen pieneen matkalaukkuun ilman pientä krääsää ja kempparitavaroita, n. 19 kiloa. Sallittu raja on 20 kg eli paljoa ei enää passaa pakata. Lakanat ja pyyhkeet lentää armotta roskakuiluun, ne ei mahdu yksinkertaisesti mukaan. Harmi että en tajunnut sitä lähtiessä, niin en olisi ottanut lempilakanoita ja pyyhkeitä mukaan. Nyt ei auta itku markkinoilla, loppujen lopuksi sehän on vain meteriaa. Täällä vain mietin että mitenhän kysyn isältä että saisin auton käyttöön siksi aikaa kun porukat on riffoilla. Muuten liikkuminen rajoittuu lähikauppaan ja takaisin.. Mietintä jatkuu.. Ei täällä enää ole oikein mitään tekemistä. Omat tuliaiset on nyt jäänyt rahapulan takia ostamatta, harmittaa vaan että lähetin ne tyynyliinat kotiin ja ne on jo menneet jakoon. Ne on varmaan ainoat mitä täältä jää muistoksi. Näin jälkeenpäin mietittynä alku ajan rahankäyttö karkasi vähän käsistä, mutta pakko oli hankkia tarpeelliset siivousvälineet, bussikortit, cashcardit, puhelinkortit yms... ja kaikkeen menee rahaa. Ruokaan on mennyt todella paljon rahaa koska olen yrittänyt taikoa ruokaa tänne kämpille sen sijaan, että olisin syönyt joka päivä ulkona joka olisi tullut paljon halvemmaksi. Sitä on suomalaisen vaikea ymmärtää että ulkona syöminen on halvempaa. Sitä väkisinkin ostaa ylihinnoiteltua ruokaa kaupasta ja vääntää salaattia, maissia ja tonnikalapaahtoleipää niska limassa.

Sannalta nappasin erään kivan kirjan tekemisen puutteessa. Entinen stuertti kertoo tarinoita, mitä kaikkea voi lennolla tapahtua ja mitä kaikkea lentohenkilökunta joutuu näkemään/kärsimään ihmisten käyttäytyessä törkeästi. Mielenkiintoista lukea, ja samalla saa ihmettelemään miten kukaan haluaa toimia lentoemäntänä ja hymy huulilla suodattaa kaiken paskan päivästä toiseen. Täytyy olla todellinen palo sellaiseen ammattiin. Toisaalta, kuka haluaa siivoojaksi. Siinä sitä paskaa tulee niin suullisesti kuin fyysisesti niskaan, nimimerkillä kokemusta löytyy. Liekö siivoojan uniformu taas kutsuu Katjan ensi kesänäkin siivoamaan, jos ei ihmisten hommia löydy mistään. Elämä on rankkaa, varsinkin siivoojan elämä. Trust me!

Tänään kävin koulun kirjastolla katsomassa elokuvan Big Fat Greek Wedding, eli suomeksi Kreikkalainen naimakauppa. Pekan kanssa taidetiin se joskus katsoa, en kylä muista oliko elokuvissa vai nauhalta, mutta vielä se jaksoi naurattaa. Vähän meinas häpeän puna nousta poskille kun istuin hiljaisessa elokuvankatseluhuoneessa kuulokkeet päässä ja naureskelin estottomasti hauskoissa kohtauksissa. Minkäs teet jos naurattaa.. :)

Ulkoa löytyi omasta aitauksestaan tämä hirmukilppari. Sillä oli niin vahvat leuat että sain kunnolla taistella vastaan että sai pidettyä porkkanasta kiinni. Hieno kokemus sekin :) 

Annun kanssa käytiin Chinese Gardenissa ja sieltä löytyi kilpikonnanäyttely. Siellä oli tämä erikoisuus: kaksipäinen kilpikonna. Vähän oli ällöttävä. Molemmat halusivat aina eri suuntiin ja vahvempi määräsi suunnan.  

Käytiin poikien kanssa Night Safarilla viime viikolla. Pääsin kuvaan phytonin kanssa. Kyllä vähän jännitti kun se rupesi mulle sihisemään ja tulemaan lähemmäksi koko ajan.. Hieno kokemus joka tapauksessa. Kaitsu oli niin nynnerö ettei se uskaltanut vaikka kuinka uhosi siinä vieressä. Miehet... 

Still going strong!

Isä jo laittoi mailia, että olenko jo väsähtänyt päiväkirjan pitoon kun ei ole uusia postituksia tullut. Ei ole väsymyksestä kyse vaan siitä että en ole yksinkertaisesti kerennyt. Laitetaan nyt taas tapahtumat järjestykseen ja päiväkirja ajan tasalle.

Pitkään suunniteltu tapahtuma: Einon (Gotham Penthousen) hautajaiset
Aika: Keskiviikko 9.3.05
Suunniteltu alkuasetelma: Kaikki lähtee mukaan (Katja, Sanna, Outi, Mikaela, Annu, Anu, JP, Mika, Marko ja Kaitsu)
Aloittelupaikka: Tampines Street 11, poikien kämppä
Tilanne kello kahdeksan: Annu ja Mikaela ei halua lähteä. Outikaan ei sitten lähde. Jos Outi ei lähde niin ei lähde Anukaan. Poikien kämpille matkalla Katja ja Sansibaari-Sanna.
Tilanne kello kymmenen: Outi ja Anu ilmestyvät myös aloittelutilaisuuteen. Hienoa!
Kello kaksitoista: Kaksi taksia matkalla Clarke Quelle. Tytöt omassa ja pojat omassa taksissa.

Tilanne Einossa: Tytöillä jo drinkit ja tanssilattia hallussa. Valokuvia räpsitty ja naurettu hassuille asioille. Poikia ei näy missään vaikka tulivat perässä toisella taksilla. Tulee puhelu Mikalta. Pojat ovat jääneet matkalla kaljalle toiseen baariin. Ovat tulossa tuossa tuokiossa.

Loppuilta onkin sitten varsinaista kauniita ja rohkeaa. Kaikki alkaa siitä että pojista ensimmäisenä sisään kävelee Kaitsu, joka totaalisesti ignoraa meidät vaikka istutaan heti ensimmäisessä pöydässä vilkuttelemassa. Pian se kävelee siitä takaisin ovelle poikia moikkaamaan. Pojat löytävät meidät istumasta pöydästä hetken kuluttua, ja Kaitsu tulee mulle juttelemaan. Tytöillä loksahtaa leuat auki ja suusta pääsee ihmetteleviä huokauksia. "Mikä hitto tuota jätkää vaivaa?? Ensin ignoraa sut ihan täysin ja hetken päästä on kuin mitään ei olisi tapahtunut..."
Pojat tilaa koko porukalle pullon viiniä, saadaan istua vip-tilassa. Illan aikana yritän käydä juttelemassa Kaitsulle niitä näitä. Aina on kuulema tärkeät jutut kesken kun tulen lähelle. Ok. Palaan tyttöjen kanssa tanssilattialle pitämään hauskaa. Hyvän illan keskeyttää Sannan toteamus: "Katja, miksi Kaitsu tanssii tuolla lattialla jonkun toisen naisen kanssa?" Näen pylvään takaa JP:n jorailevan jonkun aasialaisen kanssa ja palan Kaitsun selkää. Ajattelen: Parempi että miehen käytös tulee kerralla selväksi ennen kuin juttu menee yhtään pidemmälle." Palaan baaritiskille, tilaan cranberry vodkan ja istun yksinään toisen pöydän ääreen. Sanna tulee juttelemaan. Sanon että asia ok, jos haluaa vokotella muitakin naisia, niin parempi tehdä se nyt kuin sen jälkeen kun kaikki on vakavampaa. Sanna ei ymmärrä mun rauhallisuutta. Hetken päästä menen Outin kanssa juttelemaan rauhallisempaan tilaan. Puhutaan ihmissuhteista ja tapahtuneesta. Outi toteaa, Kaitsu juttelee tuolla taas jonkun naisen kanssa... Ei hemmetti, se on Sanna! Outi huomaa että siellä on piru irti. Sanna ja Kaitsu ovat lähestulkoon toisten kurkuissa kiinni ja huuto raikaa ympäri Einoa. Outi hakee Sannan pois, Sanna suuttuu ja häipyy Einosta. Olen ihmeissäni ja vihainen. Miksi muiden pitää sotkeutua asioihini? Pyydän Mikalta apua, mutta Mika ei halua ottaa kantaa. Menen juttelemaan Kaitsun kanssa. Raivo purkautuu huutona ja aggressiivisuutena. Sanna oli sanonut tosi pahasti, tarkoituksena vain suojella minua. Annan Kaitsun raivota ja pyydän ilmoittamaan kun on minun vuoroni puhua. En puolustele Sannan tekoa, en muöskään Kaitsun. Pyydän kertomusta siitä, mitä sinä iltana oikeastaan tapahtui. Vastaus on yksinkertainen: Ei mitään! Ilta oli alkanut muutenkin sekavissa merkeissä, ja ennen lähtöä olin maalaillut piruja seinille sanomalla että tästä illasta tulee varmasti huippu! Tulihan siitä, mutta eri merkityksessä kuin aluksi kuvittelin.

Sinä iltana tapahtui vielä paljon. Mm. juoksin pois Einosta itkien. Palasin takaisin. Raahasin Kaitsun taksiin ja vein kotiin. Istuin sen vieressä ja vahdin sen unta. Puoleksi nukahdin väsymyksestä ja illan tapahtumista nojatuoliin.. Aamulla selvitettiin asiat läpikotaisin, ja todettiin että liikaa viinaa ja liikaa väärinkäsityksiä. Kaikki on nyt hyvin. Asiat on anteeksi annettu ja arki jatkuu normaalisti.

Todettiin aamulla, että ilta oli Series of unfortunate events. Päätettiin Kaitsun kanssa käydä
elokuvissa. Katsottiin Lemony Snicket, Series of Unfortunate Events. Sopi tunnelmaan.

Kuten tapahtumista voi päätellä, olemme viettäneet Kaitsun kanssa paljon aikaa yhdessä ja hauskaa on ollut. Yksi päivä vietettiin Sentosalla aurinkoa ottaen, toinen päivä elokuviin, baariin... On ihana löytää ihminen jonka kanssa on hyvä olla. Pienellä varauksella kuitenkin olen mukana, sydän on liian herkkä liian suurille tunteille. Askel askeleelta, varvasti heikkoa jäätä kokeillen. Tulevaa ei voi ennustaa, on tartuttava hetkeen ja nautittava elämästä. Tämä on juuri sitä: elämää.

Ovessa lukee, 13 aamua. Eli vajaa kaksi viikkoa. Ei enää paljoa. Mummilta ja papalta tuli kirje. Kiitos mummi ja pappa. Sitä oli mukava lukea. Harmi että olen niin saamaton kirjeiden kirjoittaja, olisi mukava lähettää kirjeitä myös takaisin. Tiedän että luette papan kanssa tätä päiväkirjaa, joten kiitos kirjeestä ja terveisiä. Täällä kaikki on hyvin. Koulu on loppunut, mitä nyt viimeinen tentti on vielä viikon päästä. Tarjalle syntymäpäiväonnittelut ja Satulle terveisiä. Minuakin harmittaa Satu, että en kerkeä syntymäpäivillesi. Tulen kuitenkin käymään heti kun pääsen kotiin.

Laitan kuvia tulemaan heti kun saan tyttöjen kameroista vähän hyviä otoksia. Baarireissuille ja muille extreme-matkoille kun en uskalla uutta kameraani ottaa koska pelkään rikkovani/hukkaavani sen samantien.

Tässä Singaporen ensimmäinen kristittyjen hautausmaa.  

Valkoinen ja musta on surun värejä, eli valkoinen kukka kuvastaa kuolemaa. Mutta, jos kukan laittaa oikean korvan taakse olet sinkku, ja vasemman korvan takana se kertoo miehille olevasi varattu. Aina oppii.. 

Palanen Fort Canningin sademetsää. 

Huomaatko punaiset banaanit kasvamassa tuossa puussa. Maisemia Fort Canningin reissulta. 

Fakta homma

Hahaa.. luin juuri läpi tuon edellisen kirjoituksen, ja siellä oli lopussa SUURI valhe. Kirjoittamisen hetkellä se piti hyvinkin paikkaansa, että nukkumaan oli tarkoitus mennä. Tytöt oli New Asia Barissa ja olin kieltäytynyt lähtemästä mukaan koska olin liian väsynyt. Samalla kuitenkin kun kirjoitin päiväkirjaa, juttelin Mikan kanssa messengerissä joka kovasti yritti houkutella mua niiden mukaan baariin. Yritin ja yritin vakuuttaa että en ole tulossa, koska kello oli jo yli yhdentoista ja istuin lähestulkoon yökkäri päällä. Kuitenkin tuntien rautalangan vääntäminen alkoi tuottaa tulosta poikien voitoksi, ja päätin lähteä mukaan. Laitoin tekstarin tytöille, että missä päin kaupunkia he viilettävät koska ellu jokinen on sittenkin tulossa. Hyvä että kerkesin laittaa puhelimen takaisin pöydälle niin etuovi kolisi ja tytöt tulivat kotiin. Olin kuitenkin kerennyt laittautua valmiiksi vaikka pienoinen pettymys olikin että en päässyt nyt tyttöjen kanssa rilluttelemaan. Pojat kuitenkin ilmoittivat että nappaavat mut taksilla tuosta portilta, niin päätin kuitenkin pysyä uudessa suunnitelmassani. Jopa omaksi ihmetyksekseni seisoin lopulta portilla poikien huitoessa taksia tienposkessa. Mikalla oli suomesta vieraina velipoika Marko ja kaveri Kaitsu. Mikan ja Kaitsun kanssa hypättiin sitten taksiin samalla kun JP ja Marko menivät toisella taksilla edellä.

Monien selkkauksien jälkeen menimme hetkeksi hiljaiseen kaljakuppilaan Clarke Quella josta meidät pian häädettiin pihalle koska oli sulkemisaika. Katu tuntui autioituneen ihmisistä, vaikka keskiviikon piti olla yksi vilkkaimmista baari-illoista viikonlopun ohella. Pojat halusivat gothamiin, kun kuulivat että siellä on taas ladies night eli mulle hyvä, ja siellä on ainakin musiikkia ja juomista pikkutunneille asti. Sinne mentiin ja hauskaa riitti. Jokunen ilmainen cranberry vodka siinä hurahti ja loppu illasta tanssittiin poikaköörin kanssa lavalla ja bilestettiin oikein koko rahan edestä. Mikan, Kaitsun ja Markon juttuja kuunnellessa ei voinut kuin nauraa. Silloin ei harmittanut yhtään että lähdin. Taksi kohti kämppiä otettiin vasta pilkun jälkeen. Mulla ja Kaitsulla kenties oli jotain sutinaa, Mika oli vähän ihmeissään tästä yllättävästä käänteestä. Kieltämättä se oli vähän yllätys kaikille.

Aamulla suunniteltiin Kaitsun kanssa Night Safarille menoa. Mäkkärillä piti käydä syömässä aamupalaa, niin oli nälkä. Koska yöunet jäi edellisenä yönä rankan tanssimisen takia vähiin, päätettiin ottaa iltapäivällä vielä pikku nokoset että jaksetaisiin sitten illalla olla skarppina safarilla. Niinhän siinä kävi, että herättiin puoli kahdeksalta illalla ja safari jäi sitten näkemättä. Nälkä kurni taas vatsassa, ja päätettiin käydä kaupasta ostamassa vähän ruokaa. Laitoin pojillle spaghettia ja jauheliha-pekoni-ananas kastiketta ja oli kuulema parempaa kuin Pastamania ravintolassa. Kiitos Mika tästä kommentista, säilytän tämän muiston ikuisesti sydämessäni! :) Loppuilta meni Mikan ja Kaitsun törkyjuttuja kuunnellessa. Pojat lähtivät aamulla Phukettiin parin päivän minilomalle, joten juttujen lomassa matkalaukut täyttyi vaatteista ja muista tärkeistä esineistä. Jäin poikin kämpille siksi yöksi koska viimeinen linja-auto oli kerennyt jo mennä. Aamulla ennen kukonlaulua kömmittiin ylös ja ulos taksia metsästämään. Hyvästelin pojat, toivotin heille oikein mukavaa lomamatkaa ja nappasin itselleni oman taksin kohti Tampines Avenueta. Matka ei ollut kuin parin minuutin mittainen ja onneksi maksoikin vain 3 dollaria.

Viikonloppu menee löhöillessä ja toivoessa että ei sataisi kovin paljoa. Melkein viikon on jo ollut pilvistä ja satanut on lähes joka päivä, samoin ukkonen on jylissyt kaukaisuudesta. Kotiin en kehtaa näin valkoisena tulla, joten rusketusta pitää pian rueta ihan metsästämään. Kotiinlähtöön enää 19 yötä. Tuntuu että vasta olen tänne tullut, aika on mennyt todella nopeaan. Kuitenkin tuntuu että kotoa lähdöstä on ikuisuus. Nyt tuntuu haikealta ajatella että joudun jättämään muut vaihtarit. Läheisiä ystävyyssiteitä on solmittu, ja yhteiselo tyttöjen kanssa on ollut iloista ja värikästä. Puhetta jälleennäkemisbileistä on ollut, kuulema laivalle lähdettäisiin viettämään jälleennäkemistä. Sannan luona olen luvannut kesällä vierailla kangasalla. Varmaan seinäjoella mikan ja annan luona tulee käytyä, olen kuulema luvannut tulla provinssirockiin joten matka on ilmeisesti sinne edessä. Ikinä en olisi uskonut että näin hieno reissu voisi olla edessä. Odotin niin kovasti pahinta sen edellisen epäonnistuneen Englannin reissun takia, että paljon ennakko-odotuksia hyvään suuntaan ei ollut. Pelkäsin vain koko ajan pahinta. Oli hyvä että tulin tänne, enkä jäänyt huonon muiston pelossa kotiin. Maailmalla on niin paljon tarjottavaa, uusia tuttavuuksia ja nähtävää. Toivon kovasti että tämä ei jää ainoaksi reissuksi, onneksi on tämä päiväkirja muistuttamassa hyvistä ja huonoista päivistä. Todistamassa sitä, että todellakin uskalsin kohdata omat epävarmuudet, tein sen mikä pelotti, jännitti, ja viehätti yhtä aikaa.. Tyytyväinen olen tähän reissuun, itseeni ja elämääni. Täältä olen saanut elämääni paljon uutta ajateltavaa ja perspektiiviä. Surulla hyvästelen ystäväni täällä, ja ilolla tapaan taas vanhat tutut suomessa. Mihin sydämeni jää kaipaamaan, se selviää vasta oulussa.

Mitä sä sanoit??? Mika ja Kai näytti Gothamiin tulleille asiakkaille, että miten Suomessa tanssitaan ja vietetään baari-iltaa. Harvoin näkee niin liukasliikkeisiä kaveruksia. Keep up the good work boys! 

Tässä koko joukko jolla lähdettiin hiljaiseen keskiviikkoiltaan rilluttelemisen toivossa. Vasemmalta alkaen: JP, Mika, Katja, Kai ja Mikan veli Marko. Kyllähän mulla kelpaisi näiden herrojen kanssa iltaa viettää. Harvoin on niin hauskaan!